Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Perusopetuksen pyörää on käännettävä eteenpäin

26.09.2010

Juhlapuhe Ty Kipinän 50-vuotisjuhla Masku
 

Länsimaisen ja siten myös suomalaisen sivistyksen juuret ovat antiikin Kreikassa kahden ja puolen vuosituhannen takana. Antiikista saakka tuttuja ideoita ovat muun muassa demokratia ja kasvatus. Niin demokratia kuin pedagogiikka ovatkin meille kreikkalaista alkuperää olevia sanoja. Jo antiikin Kreikassa demokratia tarkoitti sellaista hallitustapaa, jossa valtaa käyttävät kansalaiset tai heidän valitsemansa edustajat. Demokratia oli vaihtoehto esimerkiksi perinnölliseen yksivaltiuteen perustuvalle diktatuurille. 

Kasvatuksen ja sivistyksen kannalta merkittävää on, että antiikin Kreikassa kehittyi humanistinen ihmiskäsitys. Humanismissa ihmisellä ajatellaan olevan synnynnäinen valmius kehittyä ja kasvaa niin tiedoissa, taidoissa kuin eettisestikin. Antiikin suurista kasvatusajattelun luojista maineikkain, Aristoteles, korosti kasvatuksen merkitystä lapsen ja nuoren kehitykselle. Hän näki jokaisessa lapsessa mahdollisuudet monipuoliseen kasvuun ja kehitykseen. Mutta ilman hyvää kasvattajaa ja suotuisaa kasvuympäristöä ei lapsi kykene kehittymään vaan hänen kasvunsa jää vajavaiseksi. Kasvatus on kasvamaan saattamista. Pedagogi on kuin kätilö, joka auttaa synnytyksessä mutta ei itse synnytä. 

Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa, ettei antiikin Kreikka kuten tämän päivänkään Kreikka kelpaa muille esimerkiksi kaikessa. Nyky-Kreikan talouden pito on ollut holtitonta ja ala-arvoista. Antiikin Kreikan demokratia oli tosiasiassa syrjivää ja valtion asukkaita voimakkaasti kahtia jakavaa. Antiikin Kreikassa kansalaisia, joilla oli mahdollisuus käyttää valtaa demokratian toteuttamiseen olivat vain täysivaltaiset vapaat miehet. Naisia ei luettu kansalaisten joukkoon. Ei myöskään orjia, joiden tekemän työn ja tuottamien palvelujen varassa koko yhteiskunta toimi. 

Aristoteleen mielestä vallan käyttö edellytti oppineisuutta ja sivistystä. Oppineisuuden hankkiminen puolestaan oli mahdollista vain niille, jotka olivat syntyneet oikeaan sukuun. Sivistyksen hankkiminen edellytti riittävää vapaa-aikaa ja joutilaisuutta arjen askareista opiskelua varten. Tämä oli mahdollista vain niille, joilla oli siihen varaa. Tuossa monin tavoin korkean sivistyksen yhteiskunnassa kansa oli tosiasiassa voimakkaasti eri yhteiskuntaluokkiin jaettua. Sivistyneistön oppineisuus ja suuretkaan saavutukset eivät välttämättä kerro yhteiskunnan sivistyneisyydestä tai hyvinvoinnista. 

Sosialidemokraattinen liike syntyi Suomessa runsaat sata vuotta sitten. Tätä liikettä tarvittiin kipeästi, koska niin moni piirre yhteiskunnassa muistutti antiikin Kreikan yhteiskuntamallia. Demokraattiset oikeudet olivat jakautuneet epätasaisesti. Mahdollisuus sivistykseen oli edelleen hyvin epätasaisesti jakautunut, vaikka 1800-luvulla olikin laajennettu kaikille lapsille jaettavaa opetusta. Yhteiskunnan muuttaminen tasa-arvoisemmaksi ei tapahtunut ilman vastustusta. 

Opetuksen ja sivistyksen osalta laajat piirit lausuivat julki pelkonsa siitä mitä tapahtuu, jos kaikki lapset saavat koulutusta. taustalla oli vuosituhantinen ajatus että vain herrat ja eliitti tarvitsevat laajempaa koulusivistystä. Mutta jos kaikista tehdään herroja, kuka sitten tekee välttämättömät työt? Vastustuksen takana oli ajattelu yhteiskunnallisesta tehtävienjaosta eri väestöryhmien kesken. Eri väestöryhmät tuli jo varhaisessa vaiheessa jakaa ja ohjata sille sopiviin tehtäviin, jotta yhteiskunnan toiminnot sujuvat. 

Sosialidemokraattisen liikkeen isät ja äidit nousivat tällaista yhteiskunnan luomaa kohtaloajattelua vastaan. Oikeudenmukaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokaisella lapselle tuli antaa mahdollisuus kehittyä ja kasvaa omien lahjojensa ja osaamisensa täyteen mittaan. Koulutuksellinen tasa-arvo kuului ensimmäisten yhteiskunnallisten tavoitteittemme joukkoon. 

Tämän tavoitteen edistämisessä on edetty vaiheittain. Tärkeimpiin sodan jälkeen toteutettuihin uudistuksiin kuuluu peruskoulu-uudistus 70-luvulla. Ennen peruskoulu-uudistusta yhteiskunta ohjasi oppilaat kahteen toisistaan eriytyvään ryhmään jo viidenneltä luokalta, 11-vuotiaina. Osin varallisuuden, osin lahjakkuuden avulla toiset siirtyivät yleissivistystä ja kielitaitoa lisäävään oppikouluun. Muut jatkoivat kansakoulussa josta siirtyivät matalapalkkaiseen työelämään tai ammatillisiin perusopintoihin. 

Peruskoulu-uudistuksen iso yhteiskuntapoliittinen idea oli kuljettaa ikäluokat yhdessä perusopetuksen loppuun saakka. Yhteiskunnan muuttuessa nopeasti maatalousvaltaisesta kehittyväksi teollisuusyhteiskunnaksi oli tarve kaikkien yleissivistyksen ja perusosaamisen nostamiseen. Varmistamalla riittävä perusosaaminen luotiin kaikille edellytykset menestyä entistä vaativammassa toisen asteen koulutuksessa. Uudistuksen avulla haluttiin torjua myös se, että lapsi jo oppivelvollisuuden aikana ja perusopetuksen sisällä ajautuu uralle, joka merkitsee matalapalkkaista työtä ilman etenemismahdollisuuksia uralla tai opinnoissa. 

Peruskoulu-uudistus teki laajasta yleissivistyksestä keskeisen osan kaikille pakollista perusopetusta. Tällä on suuria myönteisiä vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan aktiivisuuteen kuten ihmisten kykyyn toimia järjestöissä. Laaja, yhteinen sivistyksellinen pohja on myös lisännyt demokratian, kansanvallan toimivuutta. Kaikki nämä ovat olleet sosialidemokraattien keskeisimpiä tavoitteita. 

Keskustelu perusopetuksesta on jatkuvaa. Myös sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että perusopetusta edelleen kehitetään. Joidenkin mittausten mukaan Suomi on maailman paras maa. Tästä voidaan varmasti kiistellä. Mutta kiistämätön tosiasia on se, että Suomi on menestynyt erinomaisesti kansainvälisessä PISA tutkimuksessa, jossa verrataan eri maiden perusopetusta. Menetyksemme takia Suomeen, muun muassa Eduskuntaan pyrkii vieraaksi opetusalan delegaatioita eri puolilta maailmaa. Vieraat haluavat kuulla mikä on meidän menestyksemme salaisuus. 

Suomen PISA-menestyksen eräs salaisuus on siinä, että me pidämme suhteellisen hyvin mukana matkassa myös kaikkein heikoimmin menestyvät oppilaat. Ei ole vaikea päätellä että menetyksen taustalla on juuri peruskoulu-uudistuksemme ja sen taustalla oleva sosialidemokraattinen tasa-arvolinja. Sosialidemokraatit joutuivat aikanaan tekemään kovasti työtä peruskoulu-uudistuksen eteen. Poliittinen oikeisto taisi tuolloin olla enemmän jarrumiehenä kuin innostuneena asian tukijana. Ja onkin mukava nähdä miten nyt kiitos ja kunnia tuon uudistuksen saavutuksista kelpaavat meille kaikille. 

Viime kevään puoluekokouksessa sosialidemokraatit nostivat esiin yhden keskeisen ajatuksen peruskoulun kehittämisestä. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että peruskoulu ei vielä nykyiselläänkään kykene riittävästi tasaamaan oppilaiden lähtökohtien eroja. Ne, joilla on kotitaustastaan tai henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuen keskimääräistä heikommat lähtökohdat koulunkäyntiin, menestyvät koulussa keskimääräistä heikommin. Kotitausta kuten vanhempien koulutus, sosiaaliluokka, terveys ja asuinalue näyttävät ennustavan sitä, miten oppilas menestyy koulussa. 

Me haluamme että käytettävissä olevia voimavaroja suunnataan enemmän niiden oppilaiden opetukseen, joiden omat eväät ovat ohuemmat. Me kieltäydymme uskomasta, että jotkut ovat kohtalonomaisesti tuomitut osattomuuteen ja syrjäytymiseen. Humanistisen kasvatusperinteen mukaisesti uskomme, että jokaisessa lapsessa ja nuoressa ovat valtavat mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen. Koulun ja viime kädessä yhteiskunnan tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta löytämään omat mahdollisuutensa. Joidenkin kohdalla tähän vaaditaan enemmän kärsivällisyyttä, pedagogista osaamista ja pienempiä opetusryhmiä. Tähän me haluamme investoida silloin kun perusopetusta kehitetään. 

Muutama viikko sitten julkaistiin hallituksen asettaman työryhmän mietintö perusopetuksen uudistamisesta. Työryhmän mietinnöstä on annettu useita kriittisiä lausuntoja. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on arvioinut, että uudistuksen toteuttaminen esitetyllä tavalla uhkaisi vakavasti eräitä peruskoulun keskeisiä periaatteita. Esitetyssä uudistuksessa varhennettaisiin oppilaiden jakautumista erilaisiin opetusryhmiin kun oppiaineiden valinnaisuutta siirrettäisiin alemmille luokille. Esityksen toteutuminen tarkoittaisi sitä, että lapsi ja nuori joutuisi entistä nuorempana ratkaisemaan sen, minkälaiselle uralle hän elämässään tähtää. Kun joidenkin valintojen toteutumisen edellytykseksi tulisivat tasokokeet, merkitsisi tämä paluuta aikaan, jossa koululaiset jaetaan erilaiseen oppilasainekseen lahjakkuutensa ja ehkä myös kotitaustansa perusteella. Opetusministeri Henna Virkkunen on voimakkaasti puolustanut ajatusta, että oppilaiden tulisi saada erikoistua jo perusopetuksen alaluokilla. 

Työryhmän esityksen iso ongelma on myös se, että valinnaisuuden voimakas lisääminen lisäisi epätasa-arvoisuutta maan eri alueiden välillä. Se valinnanmahdollisuuksien kirjo, mikä on mahdollista Turussa tai Helsingissä, ei ole taloudellisesti eikä kulkuyhteyksien takia mahdollista harvaan asutulla maaseudulla.

Uudistus saattaisi johtaa siihen, että joidenkin perusopetuksensa päättävien nuorten mahdollisuudet jatko-opintoihin heikkenisivät nykyisestään epäonnistuneiden valintojen takia. Erikoisen kielen opiskeltavakseen valinnut jää jostain muusta paitsi, eikä löydä järkevää käyttöä sinänsä kiinnostavalle kielen alkeiden osaamiselleen. Meidän mielestämme on tärkeätä, että perusopetus tuottaa jatkossakin tasaista ja luotettavaa oppilaisaineksen laatua niin että eväät jatko-opintoihin ovat olemassa. Eriytymiselle ja yksilölliselle kehitykselle on mahdollisuuksia kaiken aikaa vapaaehtoisen harrastamisen muodossa koulunkäynnin ohella. Perusopetuksen jälkeinen toinen aste, ylioppilastutkintoon tai ammatilliseen tutkintoon tähtäävä opiskelu on oikea paikka nuoren elämänkaaressa elämän kokoisten valintojen tekemiseen. 

Aivan lopuksi. Suomalaisessa varsin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa syntyy kaiken aikaa ilmiöitä, jotka tahtovat murentaa tätä meille tärkeätä arvoa. Koulumaailman kannalta erikoinen uutinen koski rahalla hankittavaa tukiopetusta. Julkisin varoin toimiva koululaitoksemme ei ilmeisestikään kykene antamaan riittävää tukiopetusta kaikille halukkaille. Amerikkalaiseen tapaan myös suomalaisilla vanhemmilla on huoli lastensa menestymisestä. Vanhemmat pohtivat voisiko rahalla ostaa sellaista mikä auttaisi lasta pärjäämään koulussa vielä paremmin. 

Helsingin Sanomat kertoi uutisessaan syyskuun alkupuolella, että tälle alueelle on jo syntynyt yritystoimintaa, bisnestä. Tukiopetusta myyvän yrityksen puolelta on esitetty ajatus, että tukiopetuksen maksuille olisi saatava sama status kuin kotitalousremonteille niin että vanhemmat voisivat vähentää maksut verotuksessaan. yrittäjän kannalta olisi tietysti upeata jos valtio lähtisi tukemaan tukipetusta myyviä yrityksiä. Tämä ajatusmalli on onneksi, ainakin toistaiseksi, torjuttu sekä Kokoomuksen että Keskustan taholta. 

Eduskunnassa on juuri tehty päätöksiä perusopetuslain uudistamisesta erityisopetuksen ja tukiopetuksen osalta. Opetusalan ammattilaiset ovat olleet vakavasti huolissaan siitä, riittävätkö rahat tämän sinänsä uudistuksen laadukkaaseen toteutukseen. Tässä, jos jossakin on kyse yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Sosialidemokraattinen linja on se, että mahdollisuus tukiopetukseen tulee olla kaikilla riippumatta perheen maksukyvystä. 

Hyvät kuulijat

Perusopetus on yksi suomalaisen yhteiskunnan, sen demokratian, sen hyvinvoinnin ja sen taloudellisen menestyksen kivijalka. Hyvän perusopetuksen ansiosta olemme näinkin hyvin menestyneet. Emme silti saa pysähtyä paikoillemme, vaan perusopetusta on jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä. Juuri nyt meidän yhteiskunnallinen tehtävämme on estää kehityksen pyörän kääntäminen väärään suuntaan. ei taaksepäin, ministeri Virkkunen, vaan eteenpäin. Ensin tasa-arvo, vasta sen jälkeen erikoistuminen!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu