Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Politiikkaa seurakunnissa

11.11.2010

Kolumni Salon Sos.dem. Kunnallisjärjestön lehti 

Seurakuntavaalit sijoittuvat tälläkin kertaa marraskuuhun, ennen seuraavana keväänä pidettäviä eduskuntavaaleja. Vaikka vaalit ovat puolen vuoden etäisyydellä toisistaan, on vaaleihin valmistautuminen osittain päällekkäistä, samaan aikaan ja rinnakkain tapahtuvaa. Puoluetoimisto Helsingissä ja paikalliset puolueosastot ja piirit eri puolilla maata ovat valmistelleet ehdokasasettelua, vaaliohjelmaa ja vaalikampanjaa kohta vuoden päivät niin seurakuntavaaleja kuin eduskuntavaalejakin ajatellen. 

Aikaisempaan tapaan sosialidemokraatit ovat päättäväisesti mukana seurakuntavaaleissa. Joillakin paikkakunnilla olemme kyenneet asettamaan aikaisempaa selvästi enemmän ehdokkaita seurakuntavaaleihin. Asetelmat seurakunnissa eri puolilla Suomea vaihtelevat. Monin paikoin sosialidemokraatit ovat liikkeellä puolueen tunnuksin. Toisilla paikkakunnilla taas ehdokkaamme ovat mukana valitsijayhdistyksessä, jonka nimi ei ole selkeän poliittinen vaikka käytännössä tiedetäänkin, minkä puolueen piiristä listan jäsenet tulevat. Ja näinhän on myös monien muiden listojen suhteen: vaikka poliittisia tunnuksia ei ole näkyvillä, ehdokkaina on paikkakunnan tunnettuja poliittisia vaikuttajia. 

On hyvä, että yhteiskunnalliset vaikuttajat osoittavat kiinnostusta myös seurakuntavaaleja kohtaan. Se kertoo kiinnostuksesta ja arvostuksesta seurakuntien ja kirkon työtä kohtaan. Jotkut ovat tosin omankin liikkeemme piirissä lausuneet, että uskonnon tulisi olla yksityisasia tai henkilökohtainen asia. Tällainen vaatimus on osittain sama kuin aikanaan uskonpuhdistaja Martti Lutherilla. Lutherin iso uudistus oli, että Raamattu käännettiin kansan kielelle ja kansan lukutaitoa vahvistettiin. Uskonpuhdistajan mielestä jokaisella tuli olla suoraan pääsy pyhän kirjan äärelle. 

Kristinusko on aina ollut myös yhteisöllinen asia. Se ei ole jäänyt vain yksilön sisäisen maailman asiaksi vaan uskolla on ollut käytännöllisiä seurauksia. On haluttu kokoontumistiloja, on lähdetty muuttamaan arjen todellisuutta paremmaksi esimerkiksi syrjään sysättyjen, vankien, köyhimpien ja sairaimpien hyväksi tapahtuvalla toiminnalla. Usko on yhdistänyt ja johtanut innostuksen ja voimien kokoamiseen. Tästä on väistämättä syntynyt yhteisöllisiä ja julkisia rakenteita ja ratkaisuja, joilla yhteisiä tavoitteita johdetaan ja viedään eteenpäin. Niinpä kristinusko on myös julkinen ja yhteinen asia. 

Jotkut ovat vaatineet, ettei poliittisia tunnuksia pitäisi tuoda seurakuntavaaleihin. On pelätty, että tunnukset tuovat politikoinnin mukaan seurakunnan hallintoon ja toimintaan. Ajattelen, että politiikka on tietyssä määrin mukana riippumatta siitä ovatko valitsijayhdistykset liikkeellä poliittisilla tunnuksilla vai ilman. Seurakunnan hallinnon ja toiminnan kannalta on tietysti selvää, ettei puoluepolitikoinnille tai hallitus-oppositio asetelmille ole seurakuntatasolla sellaista roolia kuin valtakunnan politiikassa. Seurakunnissa vielä enemmän kuin kuntatasolla on kyse yhteisten asioiden, seurakuntalaisten ja seurakunnan hyvän edistämisestä yhteistyössä. Vaatimus poliittisten tunnusten salaamisesta seurakuntavaaleissa kuulostaa vaatimukselta pitää poliittinen kanta yksityisasiana. 

Sosialidemokraatit korostavat seurakuntavaaliohjelmassa kirkon arvotehtävää, jossa keskeistä on armon ja armollisuuden ulottuvuus. Toinen tärkeä arvo liittyy lähimmäisen rakkauteen, joka ilmenee erityisesti huolenpitona niistä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa. Kolmas arvo on avoimuus ja valmius erilaisuuden kohtaamiseen. Taustalla on niin Raamatun kuin Ihmisoikeusjulistuksen ajatus jokaisen ihmisen ainutkertaisesta arvosta eli yksilön ihmisarvosta. Sosialidemokraatit tukevat sellaista kansankirkkomallia, jossa kirkon ovet ovat avoimet jokaiselle tulla mukaan ilman että hänen uskovaisuutensa määrää tai moraalista puhtauttaan ryhdytään mittaamaan. 

Me arvostamme uskonnonvapautta, joka tarkoittaa paitsi oikeutta olla harjoittamatta uskontoa myös oikeutta uskonnon harjoittamiseen. Mielestämme on hyvä, jos yhteiskunta tukee oppilaan oikeutta perehtyä oman perinteensä mukaiseen uskontoon myös kouluopetuksen yhteydessä. Ajattelemme, että seurakunta ja kirkko, joka on rohkea ja avoin, voi olla rakentavan kohtaamisen paikka, foorumi, myös eri tavoin ajattelevien ja uskovien ihmisille ja katsomusten väliselle keskustelulle. 

Juuri nyt ennen seurakuntavaaleja kirkon julkista kuvaa on muokannut homoseksuaalien oikeuksia käsittelevän televisiokeskustelun aiheuttamat reaktiot. Monille syntyi ohjelman kautta kuva jyrkästä ja homoseksuaalit tuomitsevasta kirkosta, joka ei kunnioita tähän vähemmistöön kuuluvien ihmisoikeuksia. Näyttää siltä, että kirkolta odotetaan suurempaa ihmisoikeuksien kunnioitusta ja oman traditionsa uudelleen tulkintaa samaan tapaan kuin traditiota aikanaan tulkittiin uudelleen kun muutettiin naisen asemaa kirkossa ja papin virassa. 

Seurakuntavaaleissa valitaan seurakuntiin luottamushenkilöt. Samalla valitaan niiden joukko, jotka käyttävät valtaa kun seuraava kirkolliskokous valitaan. Tämä tekee seurakuntavaaleista tärkeät koko kirkon tulevaisuuden kannalta. Kirkolliskokous on näet se elin meidän kirkossamme, jossa ratkaistaan minkä suunnan kirkkomme valitsee tämän ajan muuttuvassa yhteiskunnassa, miten se määrittelee oman tehtävänsä omille lähtökohdilleen ja arvoilleen uskollisena ja kuitenkin traditiota rakentavalla tavalla tulkitsevana. 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu