Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Huono-osaisuuden torjumisessa tarvitaan julkista valtaa

04.11.2010

Puhe Kuopion Mielenterveyspäivät 

Monista mahdollisista maailmoista meidän käsiimme on annettu tämä läntinen maailma, jossa yksilön valinnan vapaus on korkein arvo. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa me yhä suuremmin joukoin vannomme valinnan vapauden nimeen. Yksilön valinnan vapaus on itseisarvo, pyhä asia sellaisenaan. Eikä se ole vain korkein päämäärä vaan myös oivallisin keino kaiken muun hyvän edesauttamiseen. 

Jotta valinnan vapaus voisi toteutua, täytyy tarjolla olla vaihtoehtoja. Emme esimerkiksi usko, että vapaita vaaleja ovat sellaiset, joissa äänestäjät eivät voi vapaasti valita vaihtoehtoisten ehdokkaiden ja puolueiden välillä. Vapaan valinnan maailma voi toteutua vain, jos ulottuvilla on vaihtoehtoja joista valita. Tästä seuraa hyvinvointiyhteiskunnassa se, että kun valinnan vapautta on alettu pitää korkeimpana arvona, on samalla julkisen vallan, valtion ja kuntien, tehtäväksi tullut erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen. Enää ei riitä se, että jokaisen kuntalaisen saatavilla on se oma terveysasema, josta pääsee nopean ja hyvän avun piiriin. Tarjolla pitää olla vaihtoehtoja joista valita. 

Terveydenhuoltolakia uudistetaan parhaillaan niin, että kuntalaisen valinnanvapaus lisääntyy. Vapaa valinta laittaa terveyskeskukset kilpailemaan keskenään sairaista kuntalaisista ja hyvää uskotaan syntyvän. Terveyttä ja tehokkuutta. Näin uskotaan siksi, että yksilön valinnan vapaus on se arvo, jota kumarramme. 

Jotkut, ne ei niin valinnan vapaus -uskovaiset, epäilevät, että rahaa tässä tuhlaantuu, kun julkinen sektori kilpailee itsensä kanssa. Kilpailu tuottaa aina myös hävinneitä, tappiolle jääneitä. Onko tämä viisasta verovarojen käyttöä, se nähdään aikanaan. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon jo tehdyt palveluseteliuudistukset ovat syntyneet rakkaudesta yksilön valinnan vapautta kohtaan. Ja saattaa olla, että järjestelmään tulee iloista joustavuutta ja sujuvuutta niille, joilla on omaakin rahaa ja reipasta aktiivisen kuluttajan mieltä valintojen tekemiseen palvelumarkkinoilla. Yksilön valinnan vapauteen perustuvat yksityiset markkinat saavat piristysruiskeen, kun veronmaksajat sponsoroivat sairaita ostajia kuten asiaan kuuluu yhteiskunnassa, jossa hyvinvointivaltiosta vielä jotain on jäljellä. 

Toisin on tietenkin niiden kohdalla, joilla ei ole omaa rahaa ja niiden jotka eivät enää kykene kuluttajan rooliin, kun kipujen keskellä murtunut mieli halajaa, että jostain ihan mistä tahansa tulisi apua tähän hätään. Hän halajaa sitä, että julkinen valta kantaa yhteiskunnallisen vastuunsa ja kiikuttaa hänet riittävän avun äärelle. 

Lasten ja nuorten mielenterveyden kohdalla kysymys yksilön valinnan vapaudesta asettuu aivan toiseen valoon. Ja sama koskee kaikkia niitä lapsia ja nuoria, elämänsä alussa olevia, jotka, vaikka ovatkin mieleltään terveitä, ovat muutoin huono-osaisuuden ympäröimiä. 

Harvoin tullaan ajatelleeksi, että yksilön valinnan vapaudesta kaikkein kauimpana on asia, joka eniten vaikuttaa hänen elämäänsä, nimittäin se, kenen lapseksi hän syntyy. On kiistatonta että vanhempiaan ei kukaan voi valita. Aivan yhtä vastaansanomatonta on se, ettei lapsi voi valita sitä mihin paikkaan ja osaan yhteiskunnassa hän synnyttyään asettuu. Yhteiskunnallinen osa ja paikka määräytyvät vanhempien aseman mukaan. Huono-osaisuuteen syntyneen paikka voi nopeasti muuttua huostaanoton tai adoption kautta. Mutta tässäkään ei ole kyse siitä, että pikkulapsi toteuttaisi valinnan vapauttaan. Toiset, aikuiset, päättävät silloinkin hänen osastaan ja kohtalostaan. Elämän perustavimmat lähtökohdat tulevat annettuina meille kaikille, ei oman vapaan valinnan tuloksena. 

Tilastot osoittavat kiistattomasti, että huono-osaisuus periytyy. Ei siten, että olisi jokin geeni, joka mekaanisella vääjäämättömyydellä tuomitsee jotkut huono-osaisuuden piiriin samalla tavalla kuin geenit ohjaavat silmien värin periytymistä. 

Huono-osaisuus periytyy lapsen varhaisen kasvuympäristön puutteiden takia. Jos varhaisen lapsuuden kasvuympäristö on vailla hellyyttä, hoivaa ja huolenpitoa, siis vailla rakkautta, tämä jättää jälkensä lapseen. Jos kodin ilmapiiriä leimaa kontrolloimaton alkoholinkäyttö, väkivalta tai sen uhka, seksuaalinen hyväksikäyttö tai vakavat ja hoitamattomat mielenterveysongelmat, kuten syvä depressio tai psykoottinen harhaisuus, lapsi jää vaille sellaista turvaa, jota hänen tasapainoinen kehityksensä edellyttäisi. Jos lapsi joutuu elämään jatkuvan epävakauden ja pelon keskellä, hänen perusluottamuksensa ei pääse kehittymään. Hänelle syntyy ehkä ylivoimainen tehtävä yrittää vahvistua niin, että kykenee toteuttamaan kaikkea sitä yksilön valinnan vapautta, jota tämä elämänmuotomme palvoo. 

Kun lapsi ei voi itse valita itselleen riittävän hyviä vanhempia eikä muutakaan hyväosaisuutta, mitä me tästä ajattelemme? Ajattelemmeko, että huono-osaisuus on kohtalo, eikä kukaan kohtalolleen mitään voi? Vai ajattelemmeko kuten Vanhan testamentin yksi traditio opettaa, että Jumala kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen ja minkä me sille voimme? 

Minä ajattelen, että lapset ovat syyttömiä siihen, että he saavat kotoa huonot lähtökohdat. Ja sanon hyvin painokkaasti poliittisena kantanani, että hyvinvointivaltion on tultava apuun silloin, kun yksityiset ja kansalaisyhteiskunnan rakenteet eivät kanna. Julkisen vallan on tässä otettava sille kuuluva vastuu. 

Välihuomautus: Olemme alkaneet käyttää käsitettä hyvinvointiyhteiskunta hyvinvointivaltion sijasta. Mutta kun puhutaan vastuun kantamisesta, puhe hyvinvointiyhteiskunnasta on lopulta sumeata puhetta. Jos sanomme että yhteiskunnan tulee kantaa vastuu, ei vastuu oikein paikannu kenenkään harteille. Hyvinvointiyhteiskunta on enemmänkin maisema, jossa voimme nähdä useita eri toimijoita. Näitä ovat kansalaiset, perheet, järjestöt, yritykset ja yhteisöt sekä tietenkin myös kunnat ja valtio. Nämä voivat kukin omalta osaltaan olla vastuun kantajia, jotka yhdessä muodostavat hyvinvointiyhteiskunnan. 

Lasten ja nuorten mielenterveystyössä päävastuun tulee olla julkisella vallalla hyvinvointivaltion mallin mukaisesti. Ainoastaan julkisella vallalla on oikeus veron kantoon kaikilta kansalaisilta. Ainoastaan julkisella vallalla on oikeus vetää kaikki kansalaiset, koko yhteisö mukaan kantamaan vastuuta niistä, joille syntyessään on osunut huonompi osa kuin muille. Julkinen valta voi sopia tehtävien jaosta järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa. Mutta julkinen valta ei voi luovuttaa tehtäviään epämääräisesti jollekin hyvinvointiyhteiskunnalle. Hyvinvointiyhteiskunta on maisema, ei operatiivinen toimija. 

Julkisen vallan moraalinen velvollisuus ja poliittinen tehtävä on vahvistaa nuorten mielenterveysongelmien ja henkisen pahoinvoinnin ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa. Lapset ja nuoret eivät ole itse voineet valita itselleen hyväosaisuutta. On koko yhteiskunnan etu, että ketään ei jätetä huono-osaisuuteen. Siksi julkisen vallan tehtäväksi tulee hyväosaisuuden valitseminen ja rakentaminen nuorille kaikin käytettävissä olevin keinoin. Neuvolat, lapsiperheiden kotipalvelut, varhainen havaitseminen ja puheeksi ottaminen, kouluterveys ja oppilashuolto kaikilla kouluasteilla, päiväkotien ryhmäkoko ja henkilökunnan osaaminen, perusopetuksen ryhmäkoko ja erityinen tuki. Nämä ovat sitä keinovalikoimaa, joissa riittävä resursointi ja oikea osaaminen tuottavat hyväosaosuuden perustaa niille lapsille ja nuorille, joilta se puuttuu. 

Rahat ovat valtion budjetissa tiukalla. Murheelliset koulusurmat käynnistivät aselakiuudistuksen ja keskustelun nuorten mielenterveyspalvelujen ja koulujen oppilashuollon resursseista. Tarvitaan kuitenkin lisää ymmärrystä lasten ja nuorten hätää kohtaan. Sijoitus nuorten mielenterveysongelmien ennalta ehkäisemiseen ja varhaisen huono-osaisuuden ongelmien korjaamiseen on kiistattomasti kannattava sijoitus myös julkisen talouden kannalta. Useat järjestöt ovat eilen esittäneet pettymyksensä hallituksen riittämättömien toimien johdosta tällä kohdin. 

On uskottava se etteivät lapset ja nuoret voi valita omia lähtökohtiaan. Hyvinvointivaltio ei voi elää ilman tulevaisuutta eivätkä nuoret voi elää ilman toivoa siitä että heitä autetaan löytämään riittävät voimat elämän mahdollisuuksien kohtaamiseen ja vaikeuksien voittamiseen. 

Meidän maailmamme on vapaan valinnan maailma. Se koskee myös valtiovaltaa ja kuntia. Tarjolla on vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Vapaan on otettava vastuu ja tehtävä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä ne valinnat, jotka varmimmin lisäävät lasten ja nuorten mahdollisuutta tehdä vapaita valintoja elämässään. Hyvinvointiyhteiskunnan maisemassa päävastuu on kunnilla ja valtiolla. Niiden asiana on rakentaa kokonaisuus, jossa kansalaisyhteiskunnalla, järjestöillä ja muilla yhteisöillä on paikkansa johdonmukaisen tehtävänjaon mukaisesti. 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu