Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kulttuurin ja kielen merkitys ihmisen arjessa

20.08.2011

Alustus Kotka

Tapasin kesällä tuttavani, joka oli juuri palannut Afrikasta lähetystyöstä. Kyselin kuulumisia ja kokemuksia. Mikä hänen mielestään oli ollut parasta, mitä hän oli jäänyt kaipaamaan? Miehen mieltä oli jäänyt painamaan, että sitä saunaa ei sitten kuitenkaan saatu kolmen vuoden pestin kuluessa aikaiseksi, vaikka tarkoitus oli. Suomalainen haluaa rakentaa saunan asuessaan keskellä kuumaa Afrikkaa. Tuttavani ei ole poikkeus suomalaisten joukossa. Vuosikymmenten ajan suomalaisten rauhanturvajoukkojen viihtymiseksi Lähi-idän palveluspaikoilla on rakennettu sauna. 

Suomalaisten suhde saunaan on kuvaava esimerkki siitä, miten kulttuuri kulkee mukanamme. Oman kulttuurin merkitys korostuu silloin, kun me siirrymme ympäristöön, jossa muut kulttuurit ovat vahvemmin esillä. Saunalla on monille samantapainen merkitys kuin Suomen lipulla. Molemmat ovat merkkejä, joilla viestitämme itsellemme ja muille: olen suomalainen, tulen Suomesta. Sauna on yksi suomalaisen kulttuurin symboli. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että sauna olisi suomalaisuuden välttämätön vaatimus. 

Kulttuurin määritteleminen on lähes ylivoimainen tehtävä. Tiukasti rajaavan määritelmän mukaan kulttuuri tarkoittaa taidetta. Vähän laajempi määritelmä sanoo, että kulttuuri on samaa kuin sivistys. Jokin tämän tapainen kulttuurin määritelmä on taustalla esimerkiksi hallitusohjelmassa, jossa kulttuuri sijoitetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. 

Laajan määritelmän mukaan kulttuurilla ymmärretään tietyn ihmisryhmän eli yhteisön jäseniä yhdistäviä arkielämän käytäntöjä ja tapoja sekä käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen muotoja ja sääntöjä. Pukeutuminen, moraaliset ja uskonnolliset käsitykset, perhekäsitykset, sukupuoliroolit, suhtautuminen tunteiden ilmaisemiseen ja yhteinen kieli ovat esimerkkejä tällaisista laajaan kulttuurikäsitteeseen kuuluvista asioista. 

Kun kulttuuri ymmärretään kapeasti vain taiteena tai sivistyksenä, ajatellaan yleensä, että kulttuuri on lähtökohtaisesti hyvää ja sitä tulee edistää. Tällä tavalla myös linjasimme hallitusohjelmaa kirjoittaessamme. 

Kun ymmärrämme kulttuurin laajasti, emme ole yhtä selvillä vesillä. On olemassa kulttuureja ja kulttuurisia tapoja, joita emme halua tukea. Emme hyväksy kulttuuria, jossa on oikeudenkäyttö, rikokseen syyllistyneen tuomitseminen ja rankaiseminen tapahtuvat ohi laillisen tuomioistuinjärjestelmän. Torjumme kulttuurin, joka puolustaa kunnia- tai kostomurhia olipa kyse sitten kaukaa tulleesta meille uudesta kulttuurista tai kotoisesta rikollisjengien keskinäisestä välien selvittelystä. 

Laajan määritelmän mukaan kulttuuri on sisäkkäin ja päällekkäin yksilöitä yhdistävän elämänmuodon tai elämisen tapojen kanssa. Kun elämänmuodot ja elämisen tavat yhteisössä muuttuvat, on samalla kyse kulttuurisesta muutoksesta. Elektroniikkatutkimuksen ja –teollisuuden saavutukset ovat muuttaneet kulttuuriamme aivan valtavasti. Muutosta on verrattu siihen, miten paljon rautatiet aikoinaan muuttivat kulttuuria mahdollistaessaan ihmisten ja tavaroiden liikkumisen ja kaupankäynnin aivan uudessa mitassa. 

Facebook on hyvä esimerkki siitä, miten teknologia pienentää maailmaa mahdollistaessaan vaivattoman ja lähes maksuttoman reaaliaikaisen vuorovaikutuksen eri puolilla maailmaa olevien ihmisten kesken. 

Kulttuurit ovat elämänmuotoina jatkuvassa muutoksessa. Muutokset ovat usein vähittäisiä, mutta toisinaan jotkin muutokset nousevat puheenaiheiksi ja hätkähdyttävät. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisessa kulttuurissa on eräitä omituisuuksia, jotka ovat syntyneet vähittäisen muutoksen myötä. Lasten varhainen itsenäisyys ja yksinäisyys suhteessa vanhempiinsa on tällainen erikoisuus. Muualta Suomeen tulevat ulkomaalaiset ihmettelevät sitä, miten nuoret lapset Suomessa saavat olla ulkona ilman vanhempien valvontaa niin myöhään. Kyse on kulttuurisesta ilmiöstä, joka on suhteellisen uusi suomalainen erikoisuus. 

Kulttuurisia muutoksia myös pyritään vastustamaan yhteisön jäsenten toimesta. Suhde alkoholin käyttöön on yksi kulttuurin osa-alue, jossa suomalaisten on vaikeata päättää, mihin suuntaan kulttuuria tulisi kehittää. Tietoisuus alkoholin vaaroista on vanhaa kulttuurista perua. Varmaan se on yhtä vanhaa kuin tieto alkoholistakin. Kun toiset haikailevat sivistyneen alkoholin käytön perään, toiset ovat sitä mieltä, että kaikkinainen alkoholin käyttö on uhka sivistykselle. Toiset haluaisivat viinit ruokakauppoihin, jotta voisimme vihdoin astua sivistyneen Keski-Euroopan tapakulttuuriin. Toiset haluaisivat keskioluen pois maitokaupoista, jotta alkoholin kulutus ja haitat saataisiin laskuun. 

Laaja, virallinen yhteisymmärrys vallitsee kuitenkin siinä, että alaikäisiä pitää varjella alkoholin käytöltä. Mutta käytännössä alkoholikulttuuriimme on muodostunut alaryhmä, joka pitää oikeana alkoholin välittämistä omille tai toisten lapsille. Tästä kulttuurisesta piirteestä on syytä olla huolissaan. Alkoholista ei saa tulla lohduketta varhaisnuorten aikuisen kaipuuseen. 

Suhde alkoholin käyttöön on esimerkki kulttuurista, jonka muutoksia on tavattoman vaikea ohjata tai johtaa ylhäältä. Lainsäädäntö ja hallinto pyrkivät tekemään parhaansa alkoholinkäytön haittavaikutusten vähentämiseksi. Ylhäältä käsin voidaan yrittää hillitä vahingolliseksi tiedetyn alkoholikulttuurin ikävää kehitystä ja edistää myönteistä kehitystä. Mutta näyttää siltä, että alkoholikulttuurin oma sisäinen veto on vääjäämättä kehnompaan suuntaan. Alkoholikulttuurin rinnalle tarvittaisiin jokin uudenlainen vapaa-ajan, juhlimisen ja hauskanpidon kulttuurinen liike, jotta alkoholin haitallinen käyttö kääntyisi selvään laskuun.

 Kulttuurit voivat haastaa toisensa. Yhdysvalloista Suomeenkin saakka kulkeutunut naisten protesti, ”Lutkamarssi”, oli vahva puheenvuoro naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon puolesta. Marssilla vastustettiin kulttuuria, jossa vaaditaan naisia pukeutumaan niin, ettei miehelle tule pakottavaa tarvetta raiskaamiseen. Marssi oli reaktio yhdysvaltalaisen poliisimiehen hyvää tarkoittavaan tokaisuun, jolla hän halusi neuvoa naisia pienentämään raiskatuksi joutumisen riskiä. 

Poliisimiehen lausunto oli sidoksissa siihen kulttuuriin, jonka keskellä hän tekee työtään. Siinä kulttuurissa nainen kovin usein nähdään miesten silmissä saaliina. Tuossa kulttuurissa miesten saalistusviettiä pidetään annettuna ja mahdottomana kokonaan kontrolloida sivistyksenkään keinoin. Kiinnostavasti pukeutunut nainen on kiinnostava saalis. Siksi, poliisimies ajatteli, ei kannata pukeutua kiinnostavasti. 

Protestin nostaneet naiset olivat sitä mieltä, ettei viranomaisten yhteiskunnallisen vallan käyttäjänä tule hyväksyä tätä kulttuuria. Yhteiskunta, joka velvoittaa naista pitämään itseään saaliina, ei perustu hyväksyttävään kulttuuriin, sanoivat Lutkamarssin osanottajat. Yhteiskunnan velvollisuutena on edistää tasa-arvoa myös siinä, että se antaa naiselle oikeuden pukeutua haluamallaan tavalla ilman pelkoa, että pukeutuminen kiinnostavasti tekee hänestä raiskauksen uhrina osasyyllisen. Julkisen vallan tulee edistää kulttuuria, joka turvaa niin naisen kuin miehenkin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Naisella tulee olla oikeus itse päättää, mitä hän pukeutumisellaan viestittää ja mitä ei. 

Pukeutuminen on yksi vahva tapa ilmentää kulttuuria. Eri kulttuureissa erityisesti naisten pukeutumisella on merkittävä asema. Länsimaisessa kulttuurissa naisten pukeutumista on eri aikoina kontrolloitu monin tavoin. Edelleenkin naisten pukeutumiseen liittyy vahvoja kulttuurisidonnaisia paineita ja odotuksia. Muotivirtaukset ja naiskäsitykset ja –ihanteet ovat vahvoja käskijöitä vaikka näennäisesti yksilönvapaus onkin korostunutta. 

Läntisen maailman ja islamin kohtaamisessa on naisten pukeutumisen osalta samantapaista vaikeutta kuin on ollut esimerkiksi Suomessa 1800-luvulla. Eräät kristilliset herätysliikkeet korostivat määrätynlaista vaatetusta, jossa vaatimattomuus ja naisen kehon seksuaalisuuden häivyttäminen oli tärkeää. Vaadittiin muun muassa pään peittämistä huivilla. Vapaana liehuvia hiuksia pidettiin epäsopivina uskovaiselle. 

Islamin piirissä eläneiden ihmisten muuttaessa yhä laajemmin Eurooppaan ja Pohjoismaihin, on naisten pukeutumisesta tullut tunnusomaisin toisesta kulttuurista kertova merkki. Ennen islamia ehdittiin Suomessa kohtalaisen hyvin tottua meillä asuvan romaniväestön valtaväestöstä erottuvaan naisten pukeutumiseen. Erilainen pukeutuminen oli merkki toisen kulttuurin olemassaolosta keskuudessamme. Pukeutumisellaan naiset ovat niin romanikulttuurissa kuin islamissakin keskeisiä kulttuurin kantajia. He pitävät yllä oman yhteisönsä kulttuurista identiteettiä eli samuutta ja jatkuvuutta näkyvällä tavalla. Viesti on selkeä ja vahva vaikka sanallisia viestejä ei lähetettäisi lainkaan. ”Me tulimme Suomeen toisesta kulttuurista. Meistä tulee suomalaisia, mutta me haluamme, että kulttuurimme on osa meitä. Me olemme Suomessa valtakulttuurista poikkeavan kulttuurin elämänmuodossa.” 

Erilaisten kulttuurien, elämänmuotojen ja elämisen tapojen kohtaamisessa kulttuurit joutuvat ottamaan kantaa. Toisenlaiset tavat ja ihmisten erilaisuus hämmentää ja pelottaakin silloin, kun on tottunut ajattelemaan, että meitä jokaista yhdistää samanlainen kulttuuri, yhteiset tavat ja arvot. Suomi on laaja maa alueellisesti ja maan sisälläkin on aikojen saatossa rakentunut erilaisia kulttuureja tapoineen ja murteineen. Erilaisuuden kohtaaminen on ollut haasteellista Suomen sisälläkin joissakin tilanteissa. Vaikeinta lienee ollut talvisodan ja jatkosodan jälkeen, jolloin luovutetun Karjalan väestöä sijoittui eri puolille Suomea aina Länsi-Suomea myöten. Epäluuloja toisistaan eroavien kulttuuristen ryhmien välillä oli puolin ja toisin. 

Toisenlaisen kulttuurin kohtaaminen tekee tietoiseksi omasta kulttuurista. Ilman Länsi-Suomeen muuttanutta karjalaisväestöä emme Turun puolessa olisi niin tietoisia omista kulttuurisista piirteistämme. Voi siis sanoa, että mikrotasolla Suomi on ollut omassa mittakaavassaan monikulttuurinen pitkään. Tätä kuvaa vahvistaa se, että maassamme on pitkään ja vakaasti vaikuttanut suomenruotsalainen vähemmistö, jolla on kielen ohella monia erityisiä kulttuurisia piirteitään. 

Maamme nykyinen avautuminen uusille kulttuureille, niin sanottu monikulttuuristuminen, on tapahtunut kahta tietä. Euroopan yhdentymisen ja myös ns. kylmän sodan päättymisen myötä ihmisten liikkuminen on tullut vapaammaksi. Suomalaiset opiskelevat ja ovat työssä eri puolilla maailmaa ja tuovat kotimaahan tullessaan uusia kulttuurisia vaikutteita. Ihmisiä muista maista tulee Suomeen opiskelemaan ja tekemään työtä. He tuovat mukanaan oman kulttuurinsa piirteitä, jotka tulevat näkyviin sitä vahvemmin mitä vankempi yhteisö heillä uudessa kotimaassaan on. 

Toinen Suomen avautumiseen ja kulttuurien kohtaamiseen johtava syy on pakolais- ja turvapaikkapolitiikka. Osana kansainvälistä yhteisöä Suomi pienenä maana kantaa omalta vähäiseltä osaltaan vastuunsa vailla suojelua olevien hädänalaisten ihmisten auttamisesta. Kun hädänalaiset tulevat maahamme kaukaa, he tuovat mukanaan kulttuurinsa, joka erottautuu näkyvästi vakiintuneista suomalaisista kulttuureistamme. 

Prosessia, jossa kulttuurit sovitetaan yhteen, kutsutaan kotouttamiseksi. Kotouttaminen ei tarkoita että tulija kulttuuri pyyhkäistään olemattomiin. Tulijaa autetaan kohtaamaan suomalainen kulttuuri, ymmärtämään tapojen ja lakien asema. Vastaanottava yhteiskunta pyrkii ymmärtämään tulijan kulttuuria, hänen tapojaan ja kieltään niin, että arkipäivän asioiden hoitaminen, opiskelu ja työelämään siirtymiselle rakentuisi siltoja, joita on hyvä kulkea. 

Suomen avautuminen kansainvälisesti ja kulttuurisesti ei ole ollut kivutonta. Mutta elämän ankariin lakeihin kuuluu se, että eteenpäin pääseminen, kehitys ja edistys ovat mahdollisia vain silloin, jos suostumme siirtymään ajoittain myös epämukavuusalueelle. Nuori, joka lähtee ulkomaille opiskelemaan, jännittää, häntä pelottaa ja mielessä käy, onko tämä nyt viisasta. Mutta se, joka uskaltaa lähteä, pääsee uusien asioiden ja kokemusten lähteelle. Hän palaa useimmiten viisaampana ja monia kokemuksia rikkaampana takaisin. 

Leimaava maakuntalaulun sana ”raukat vain menkööt merten taa” ei voi tarkoittaa niitä, jotka ovat riittävän rohkeita kohdatakseen uusia kulttuureja, kieliä, maita, ihmisiä ja kansoja.

Pienelle osalle suomalaisia tänne tulevat uudet kulttuurit ovat näyttäytyneet liian pelottavina. Meillä kaikilla on näytön paikka sen osoittamisessa, että heidän pelkonsa ovat turhia. Loistavia, erinomaisia esimerkkejä uusien kulttuurien tulemisesta meille ovat olleet monet etniset ravintolat, jotka avaavat meille uusia kulinaristisia maailmoja kotimme naapurikorttelissa. Uudenlainen musiikki ja muu taide on toinen meidän kokemusmaailmaamme laajentava kulttuurinen asia.

Kulttuuri laajasti määriteltynä on tapoja, elämänmuotoa, arvoja, moraalisääntöjä, perinteitä, uskomuksia, vuorovaikutuksen tapoja ja kieltä sisältävä kokonaisuus, joka on yhteistä jonkin yhteisön jäsenille. Yhteisessä maailmassa eri yhteisöt ja kulttuurit ovat tekemisissä toistensa kanssa ja joutuvat väistämättä rakentamaan siltoja toistensa välille. Kansallisesti, Euroopan laajuisesti ja myös globaalisti on välttämätöntä että kaikissa kulttuureissa on riittävä määrä yhteistä ihmiskäsitykseen, etiikkaan ja arvoihin liittyvää perustaa. Siksi kulttuurien tulee olla jatkuvassa vuoropuhelussa toistensa kanssa. Kyvyttömyys kulttuurien kohtaamiseen johtaa ennen pitkää epäluuloisuuteen ja yhteisten eettisten periaatteiden hämärtymiseen. 

Kulttuuri kantaa yksilöiden identiteettiä. Identiteetti tarkoittaa sitä, että jokin tai joku on olennaiselta osin sama eilen, tänään ja huomenna. Näin ymmärrettynä identiteetti luo ennustettavuutta vakautta ja luottamusta niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin välille. Tämä meidän maailmamme tarvitsee juuri nyt.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu