Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Miten vahvistaa kansalaisten osallistumista ja demokratiaa

11.11.2011

Alustus Kalevi Sorsa säätiön Tutkimus- ja politiikkapäivät

Kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna katson suomalaista demokratiaa tavallisimmin edustuksellisen demokratian näkökulmasta. Mietin, miten valmistaudun vaaleihin, miten osallistun oman puolueeni poliittisen ohjelman valmisteluun, miten toimin eduskuntaryhmässä, miten eduskunnan valiokunnissa ja täysistunnossa. 

Tässä kaikessa riittää tekemistä, kehittämistä ja seurattavaa. Lisäksi tapaan kansalaisia ennen vaaleja ja niiden jälkeen. Vastaanotan viestejä ja kansalaispalautetta ja katson, mitä niiden johdosta voi tehdä. Vaistoan, että poliitikkoihin, puolueisiin ja muihin perinteisiin poliittisiin instituutioihin kohdistuu epäluottamusta ja uudistumisvaatimuksia. 

Vaaleissa valtava osa ihmisistä jättää äänestämättä. Samaan aikaan on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat vaikuttaa vahvemmin yhteisten asioiden hoitamiseen. Edustuksellisen demokratian tarjoamaa valtaa ei välitetä käyttää, mutta kaivataan kuitenkin lisää kansanvaltaa. 

Mitä tällaiselle demokratian vajaakäytön ja lisävaatimusten jännitteelle voidaan tehdä? Miten vahvistaa kansalaisten osallistumista ja demokratiaa? 

Edustuksellinen demokratia

Suomalainen yhteiskunta on lähes sata vuotta perustunut selkeään edustukselliseen demokratiaan. Ylin valtiollinen valta kuuluu kansalle. Lakien säätäjänä toimii eduskunta, johon kansalaiset yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitsevat edustajansa. Edustuksellisen demokratian keskeisimmät säännöt, kuten poliittisia oikeuksia koskevat normit, on kirjattu perustuslakiin, joka on eduskunnassa hyväksytty määräenemmistöllä ja kahdessa eri eduskunnassa. Perustuslain säännökset edustavat siten kansalaisten tahtoa vahvemmin kuin tavanomaiset lait. Demokratiamme parlamentaarista ulottuvuutta on vahvistettu valtiosäännön muutoksilla 2000-luvulle tultaessa, kun presidentin valtaoikeuksia vähennettiin. 

Edustuksellinen demokratia toimii maassamme myös pakallistasolla, kunnallisvaltuustoissa, jotka valitaan yleisillä vaaleilla ja joissa päätetään merkittävä osa kansalaisten hyvinvointiin, verotukseen ja yhteiskunnan kehittämiseen vaikuttavista asioista. 

Kansalaisaloite 

Juuri hyväksytyssä perustuslakiuudistuksessa perustuslakiin lisättiin mahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen. Tätä koskeva ja perustuslain säännöstä soveltava hallituksen lakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Eduskunnan käsiteltäväksi tulevat aloitteet voivat tämän jälkeen tulla paitsi hallitukselta ja kansanedustajilta myös kansalaisilta suoraan, silloin kun aloitteen takana on riittävän suuri joukko. Uudistusta voidaan pitää kansanvaltaa vahvistavana muutoksena. 

Kansanäänestys 

Kansanvallan näkökulmasta on merkittävää, että lainsäädäntö (perustuslain 53§) antaa mahdollisuuden myös neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämiseen. Kansanäänestyksiä on toteutettu sekä kunnallisella tasolla että valtakunnallisesti. Valtakunnallisesti on toteutettu kieltolain lopettamista koskeva kansanäänestys 1931 sekä Euroopan Unioniin liittymistä koskeva kansanäänestys 1994. 

Kansanäänestysten käyttäminen edellyttää mahdollisuutta selkeään kysymysten asetteluun eli selkeiden vaihtoehtojen olemassaoloa. Äänestäjän tulee voida arvioida, mitä eri vaihtoehdoista seuraa ja mitä vaihtoehtoisia vaikutuksia niillä on. Vaihtoehtojen selkeä hahmottaminen ja riittävän ja puolueettoman informaation tarjoaminen äänestäjille on ratkaisevassa asemassa kansanäänestyksen toimivuuden kannalta. Neuvoa antavan kansanäänestys ei ole muodollisesti sitova, mutta poliittisesti haastavaa olisi tehdä päätös vastoin kansanäänestyksen tulosta. Eräät poliittiset vaikuttajat ovat ennakoineet, että kysymys Suomen Natojäsenyydestä tullaan alistamaan kansanäänestykseen. 

Mielenosoitukset 

Kulunut kansainvälisen politiikan vuosi on erityisen hyvin osoittanut, miten suuri merkitys mielenosoituksilla voi olla kansanvallan toteutumiselle. Suomessa mielenosoituksen perinne on kansainvälisesti arvioiden vaatimaton. Pohjois-Afrikan maiden demokratialiike on viimeksi osoittanut, miten paljon mielenosoituksilla voidaan vaikuttaa yhteiskunnan kulkuun aina ylintä valtaa myöten. Moderni, nopea tiedonvälitys sekä mielenosoittajien kesken että kansainvälisen median kautta on lisännyt mielenosoitusten vaikuttavuutta. Asia saa julkisuutta. Mielenosoituksissa olevan väen määrä kertoo mielipiteen poliittisesta painoarvosta. Nämä ovat asioita, joita poliittiset päättäjät eivät voi olla ottamatta huomioon. 

Minkälaista kansanvaltaa mielenosoitukset toteuttavat, on tärkeä kysymys. Mielenosoituksia voidaan synnyttää myös varsin pienten intressiryhmien liikkeelle sysääminä. On esimerkkejä myös siitä, että hallitus voi panna liikkeelle mielenosoituksen, jonka avulla se pyrkii sammuttamaan tietyn yhteiskunnallisen liikkeen tai pysäyttämään jonkin omalta kannaltaan uhkaavan kehityskulun. Mitä isompi ja sitkeämpi mielenosoitus sitä todennäköisempää on, että taustalla on laaja kansalaisryhmä tai kansanliike. 

Sosiaalinen media 

Viestintäteknologian kehitys on mahdollistanut sosiaalisen median syntymisen. Sosiaalisen median käyttötavat ovat lukemattomat. Niitä käytetään viihtymiseen, verkostojen luomiseen, yhteydenpitoon, informaation välittämiseen ja niin edelleen. Sosiaalisen median kyvystä toimia yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä on vielä vähän tutkimustietoa. Odotukset ovat isoja. Tuskin kukaan vaikuttaja tai sellaiseksi pyrkivät voi suhtautua välinpitämättömästi sosiaalisen median mahdollisuuksiin. Potentiaalia on erityisesti erilaisissa mediaan syntyvissä ryhmissä, joiden piirissä syntyy päätös kokoontua jossakin tai jonkin asian ympärillä. Sosiaalinen media saattaa siten merkittävästi lisätä mahdollisuuksia kansalaisen perusoikeuksien toteuttamiseen. Sosiaalisen median anonymiteetti synnyttää keskusteluryhmiä ja puheenvuoroja, joissa kysymys todellisesta vastuun ottamisesta voi jäädä vähälle huomiolle. Kysymys anonyymin demokratian mahdollisuudesta on tutkimisen arvoinen asia. 

Puolueet ja demokratia 

Edustuksellisessa demokratiassa poliittisilla puolueilla on keskeinen rooli. Puolueet ovat syntyneet vapaiden kansalaisten vapaaehtoisen aktiivisuuden tuloksena. Ihmisiä on yhdistänyt jokin yhteinen aate tai tavoitteiden joukko, jota edistämään liike on sitten syntynyt ja järjestäytynyt poliittiseksi puolueeksi. Monien kokemus on, että puolueet ovat jollakin tavalla suljettuja instituutioita, jotka ovat kansalaisia vastapäätä ja heiltä suljettuja. Liian usein puolueet ovat kokemuksellisesti etäällä kansalaisyhteiskunnasta ja kansalaisista. Tärkeätä on miettiä, miten puolueet voivat avautua enemmän jäsenistönsä ja kansalaisten suuntaan. Miten ne voisivat itse näyttäytyä demokraattisempina ja kansalaisen näkökulmasta avoimempina instituutioina. 

SDP:n puoluekokouksessa 2008 yritettiin lisätä puolueen kansanvaltaisuutta. Päätettiin, että puoluekokous kokoontuu joka toinen vuosi eikä joka kolmas. Valitut jäsenet pääsevät entistä useammin vaikuttamaan. Samassa yhteydessä päätettiin kasvattaa puoluekokousedustajien lukumäärää 350:stä 500 edustajaan. Tämäkin muutos lisää puolueen jäsenten vaikutusmahdollisuuksia. Puoluekokoukselle esitettiin myös aloite puheenjohtajan valitsemisesta jäsenäänestyksellä puoluekokouksen sijaan. Tämä aloite ei menestynyt. 

Piiritasolla ja puolueosastoissa on tiedostettu tarve jäsenhankintaan. Pyritään aktiivisesti avaamaan ovea ja kutsumaan mukaan uusia jäseniä, kansalaisia. Ja on tiedostettu se, että uusista tulijoista tulee pitää oikealla tavalla huolta. Kansanvaltaisuus on sitä, että ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, mitä uusia ajatuksia ihmisillä mahdollisesti on. Ja että kansalainen kokee, että päättäjät ovat hänestä aidosti kiinnostuneita ja ottavat mukaan myös tehtäviin ja vastuun kantamiseen. 

Puolueet ja vaalijärjestelmä 

Edustuksellinen demokratia Suomessa tapahtuu henkilövaalin kautta. Ehdokkaat ovat puolueiden listoilla, mutta äänestäjä antaa äänensä ensisijaisesti yksilölle ja toissijaisesti puolueelle. Samalla listalla olevat ehdokkaat kilpailevat keskenään, koska eniten ääniä siltä listalta saanut tulee todennäköisimmin valituksi. Ratkaisevaksi tulee poliittisten kysymysten ohella ja jopa ohi, ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet, karisma ja mielipiteet. Poliittiset näkemyserot eri puolueiden välillä jäävät vähemmälle huomiolle, kun ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet nousevat keskeiseksi. Tästä seuraa myös vaalimainonnan panostusten kasautuminen henkilöiden imagojen kiillottamiseen. Politiikan sisällöllisten kysymysten esittelyyn käytetään vähemmän rahaa. 

Ruotsin mallin mukainen ns. pitkien listojen käyttö nostaisi poliittiset kysymykset takaisin keskiöön. Kun ehdokkaiden järjestys puolueen ehdokaslistalla siirtyisi puoleen jäsenäänestyksessä päätettäväksi, nostaisi tämä puoluejäsenyyden arvoa. Henkilövaali olisi demokraattinen vaali puolueen jäsenten toteuttamana. Tässäkään mallissa ei siis olisi kyse siitä, että puolue suljettuna ja keskusjohtoisesti päättäisi ehdokkaista vaan tämä oikeus olisi aidosti puolueen jäsenistöllä. 

Pitkien listojen malli ei ole suosittu, koska sen tulkitaan siirtävän kansalaisilta valtaa puolueille. Näin varmasti onkin, mutta silti voi kysyä, eikö ongelma tulisi ratkaista niin, että kansalaiset ja puolueet lähenevät toisiaan, eikä niin että puolueiden merkitystä väheksytään entisestään. Suomessa äänestysprosentit ovat alhaisia. Henkilövaali ei tunnu vetävän eduskunta- tai kuntavaaleissa. Parannettavaa on. Tapahtuisiko muutos sitä kautta, että keskustelu politiikan sisällöistä tulisi takaisin ja henkilöt olisivat sivummalla? Vai kävisikö päinvastoin, jos mentäisiin listavaaliin? 

Maailman monimutkaistuminen 

Maailman monimutkaistuessa riippuvuus erityisasiantuntijoista kasvaa. Poliittisen päätöksentekijän on mahdotonta hallita kaikkia asioita, Monet päätökset on tehtävä asiantuntijan antaman informaation nojalla, kun mietitään päätösten vaikutuksia. Vaikka myös poliittisilla valinnoilla on merkitystä, usein näyttää siltä, että poliittisesta kannasta riippumatta tullaan samaan lopputulokseen, koska asiantuntijan antama informaatio ei jätä vaihtoehtoja. Kansalaisen kokemus voi olla, että vaikka hallitus vaihtuu ja hallituspuolueet muuttuvat, entinen meno jatkuu. Tällainen vaikutelma voi heikentää äänestysmotivaatiota, tai synnyttää motivaation äänestää jotain ihan muuta. Sellaista puoluetta, jonka hallitusvallasta ei vielä ole kokemuksia. 

Demokratia antaa mahdollisuuden tarttua niihin lupauksiin, joita ehdokkaat ja puolueet lausuvat. Maailman monimutkaisuudelle ei kansanvaltakaan voi mitään. Tahdonvoima ja taito voi auttaa pitämään selkeitä ja yksinkertaistavia puheita, mutta todellisuuden kompleksisuus ja sen yhä heikommaksi käyvä läpinäkyvyys ovat asioita, joita ei pelkällä tahdolla voi voittaa. Puhetaidon lisäksi tarvitaan ymmärrystä, perehtyneisyyttä ja laajaa sivistystä. 

Demokratia kasvaa koulutuspolitiikasta 

Kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä, Filosofi Martha C. Nussbaum kiinnittää huomiota koulutuksen merkitykseen toimivan demokratian kannalta. 

Nussbaum analysoi läntisissä teollisuusmaissa ja kehittyvissä talouksissa tapahtunutta koulutusajattelun muutosta. Hänellä on omakohtaista tuntumaa sekä Intian että Yhdysvaltojen yhteiskunta- ja koulutuspolitiikan maailmaan. Lisäksi hänellä on tuoretta tietoa Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden kehityksestä. 

Martha Nussbaumin mukaan koulutusajattelua on yhä enemmän alkanut ohjata nopean talouskasvun tavoittelu. Koulutuksessa tämä näkyy matematiikan ja luonnontieteiden korostumisena. Humanististen aineiden kuten historian ja filosofian, sekä taito ja taideaineiden arvostus ja asema on tämän vastapoolina heikentynyt. Nussbaumin analyysi on, että koulutuksen tehtävänä nähdään yhä useammin ammatillisten valmiuksien synnyttäminen yhä vaativampaa työelämää varten. Nussbaum pitää tätä tärkeänä eikä halua kiistää tällaisen koulutuksen arvoa yhteiskuntien menestymiselle. Tällainen koulutuspolitiikka ei kuitenkaan kykene ylläpitämään demokratian toimivuutta vaan antaa tilaa pinnallisille nationalistisille tai populistisille suuntauksille. 

Kriittisyys 

Nussabaumin mielestä humanistiset aineet ja niiden harjoittaminen luovat perustan demokratian toimivuudelle kahdesta eri syystä. Ensinnäkin humanististen aineiden opiskeleminen luo kansalaiselle edellytykset ymmärtää historiaa ja yhteiskuntaa ja tarkastella tämän päivän maailmaa kriittisesti. Korkea teknologinen, matemaattinen tai luonnontieteellinen osaaminen voi viedä yhteiskunnan kehitystä eteenpäin monilla tavoin. Mutta kyky yhteiskunnallisten olojen ja kehityksen kriittiseen tarkasteluun syntyy parhaiten humanististen opintojen avulla. Kyse on laajan yleissivistyksen merkityksestä. 

Laaja humanistinen yleissivistys antaa ihmisille valmiuksia poliittiseen harkintaan, perinteistä ja auktoriteeteista irrottautumiseen. Laaja yleissivistys auttaa kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa johdonmukaisesti ja tinkimättä. Se antaa kykyjä ma halua tarkastella asioita, suunnitelmia ja päätöksiä toisten ihmisten näkökulmasta. Humanistiset opinnot avaavat käsittämään ihmiselämän kokonaisuutta sekä yksilön kertomuksina että yhteiskunnan kehityksenä sekä oman kansakunnan roolia osana globaalia maailmanjärjestystä. 

Nussbaumin mukaan vallalla on koulutuspoliittinen suuntaus, jossa yleissivistyksen merkitystä väheksytään samalla, kun tähdätään taloudellisen kilpailukyvyn nopeaan nostamiseen. 

Hän kuvaa muutosta Intian koulutusjärjestelmässä. ”Intialaiset vanhemmat ylpeilevät lapsestaan, jos tämä pääsee opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. Sen sijaan he häpeävät lastaan, jos tämä alkaa opiskella kirjallisuutta, filosofiaa, maalausta, tanssia tai laulua.”

Kyky empatiaan 

Toiseksi, kriittisyyden ohella, humanistiset aiheet ovat tärkeitä, koska ne vahvistavat kykyä empaattisuuteen. Martha Nussbaumin mielestä kehittynyt empaattisuus on typeryyden pahin vihollinen. Kiinnostavaa ja ajankohtaista on se, mitä Nussbaum sanoo empatian ja nationalismin välisestä suhteesta: ”Hyökkäävän kansallismielisyys täytyy turruttaa omatunto. Nationalismi tarvitsee ihmisiä, jotka eivät kunnioita yksilöyttä, puhuvat joukkosielujen kieltä sekä ajattelevat ja käyttäytyvät kuin nöyrät byrokraatit. Taide on eettisen turtumuksen vaarallinen vastustaja.” 

Ajattelen, että Nussbaum on pitkälti oikeassa. Ajatus koulutuspolitiikan yhteydestä demokratian toimivuuteen on itse asiassa mukana hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan: ”Valmistellaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon vuonna 2016 tapahtuva uudistaminen vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta, liikuntaa sekä yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta…” 

Yhteiskunnallisuus, kriittisyys, inhimillisyys ja empatia. Siinä tiivistetysti paketti, jonka tulisi kulkea mukana koulurepussa, jotta demokratiallamme olisi vankka pohja jatkossakin. 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu