Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä

12.11.2011

Puhe Hämeen sosialidemokraattien syyspiirikokous Hattula

Vuosia sitten osallistuin Turun kirjamessuilla keskustelutilaisuuteen kalastaja, kirjailija Pentti Linkolan kanssa. Pentti Linkola on yksi vakavamielisimmistä henkilöistä, jonka tunnen. Linkolan keskeinen huolenaihe on kysymys elämän säilymisestä maapallolla. Linkolan elämänkatsomuksen ydintä on luonnon monimuotoisuuden varjeleminen ja elämän jatkumisen tinkimätön puolustaminen. Hän vie näkemyksensä äärimmilleen. Tämä näkyy siinä, että hän on valmis heikentämään ihmisen selviytymismahdollisuuksia maapallolla, koska näkee ihmisen olevan vakavin uhka koko luonnolle ja sen elämän jatkumiselle. Linkolan tinkimätöntä linjaa kuvaa se, että hän pitää lähimmäisen rakkauteen perustuvaa, nälkää näkevien humanitaarista apua yhtenä pahimmista uhkista maapallon elämälle.

Kun näin ajattelevan ihmisen kanssa keskustelee maailman lopusta, joutuu miettimään omaa kantaansa ja sanojaan. Pentti Linkolan keskustelutapa on rauhallinen ja kunnioittava, joten sikäli keskusteleminen on helppoa. Mutta hänen äärimmäisiä näkemyksiään on mahdotonta hyväksyä. Vaikka olisi niin, että ihmisten laajamittainen tahallinen surmaaminen olisi ainoa keino pelastaa luonnon monimuotoisuus ja maapallon elämä, en silti voisi hyväksyä tuollaisen keinon käyttämistä. Ihmiselämää on pidettävä sillä tavalla luovuttamattoman arvokkaana, että sen suojeleminen on itseisarvo. Jos luopuisimme ihmisarvon kunnioittamisesta, luopuisimme perustavan tärkeästä arvosta, sellaisesta, joka antaa arvon ja merkityksen myös meidän inhimilliselle elämällemme.

Tämä kannanottoni, jonka uskon olevan myös sosialidemokraattisen liikkeen näkemys, ei anna lupaa vähätellä ihmisen aiheuttamia ongelmia ja vakavia uhkia ympäristölle, luonnon monimuotoisuudelle ja elämän jatkumiselle. Emme ole Linkolan tavoin valmiita vähentämään ihmisten lukumäärää maapallolla. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kuvittelisimme, ettei luontoa uhkaa mikään ja että entinen meno voi huoletta jatkua.

Kalastaja Pentti Linkola ei ole yksin synkkine analyyseineen. Hän oli yksi edelläkävijöistä parikymmentä vuotta sitten, paljon ennen kuin ilmaston lämpenemistä koskevat havainnot ja uhkakuvat alkoivat piirtyä tajuntaamme.

Miksi puhun tästä? Siksi, että minua askarruttaa perussuomalaisten kannatuksen kasvu. Monet miettivät tänä päivänä syitä perussuomalaisten kasvulle ja sosialidemokraattien suhteellisen heikolle kannatukselle. Eräiden analyysien mukaan meiltä siirtyy pois vähän koulutettua, lähinnä miespuolista väkeä. Sellaisia äänestäjiä, joiden mielestä Sdp on ruvennut puhumaan liikaa pehmeistä asioista. Sellaisista asioista kuten kehitysapu, erilaisten vähemmistöryhmien asema Suomessa sekä ympäristökysymykset. Siirtyjien mielestä nämä asiat eivät ole keskeisiä kysymyksiä eikä niihin pidä tuhlata aikaa. Heidän mielestään ympäristökysymysten saama suuri huomio kertoo enemmän poliitikkojen kasvaneesta herkkämielisyydestä kuin siitä, että ympäristöongelmat olisivat jotenkin todellisia. Yksi näkyvimmistä meiltä perussuomalaisiin siirtyneistä hahmoista on julkisesti ilmoittanut yhdeksi syyksi puolueemme liian pitkälle edenneen vihertymisen.

Pari vuotta sitten Suomi vietti Ruotsista irtautumisen 200-vuotisjuhlia. 200 vuotta on lyhyt ajanjakso, kun sitä vertaa siihen runsaan kahden ja puolen tuhannen vuoden jaksoon, joka ulottuu antiikin Kreikasta tähän päivään. Mutta kun arvioimme tulevaisuutta tästä 200 vuotta eteenpäin, joudumme kysymään, mitkä ovat ylipäätään elämisen edellytykset maapallolla vuonna 2211.

Eräiden arvioiden mukaan ilmaston lämpeneminen, jos sen pysäyttämisessä ei onnistuta, olisi tuohon mennessä kaventanut elinolosuhteita maapallolla niin, että suuri osa sivilisaatiosta olisi tuhoutunut ja inhimillinen elämä käymässä lähes mahdottomaksi. Arviot voivat olla liioiteltuja ja epätarkkoja, mutta joka tapauksessa on selvää, että länsimaisen sivistyksen historiassa aivan perustavanlaatuiset olemassaolon kysymykset ovat yhä polttavampia.

Niin sanotut vihreät kysymykset ympäristöstä ja ilmaston lämpenemisestä eivät ole millään tavalla pehmeitä kysymyksiä. Vastakkain eivät ole ihmisen tarpeet ja luonnon suojelu. Kyse on siitä, että ihminen on luonnosta auttamattoman riippuvainen. Ympäristön, ilmaston, vesistöjen ja luonnon suojelussa on kyse ihmisen elinolosuhteiden puolustamisesta tätä hetkeä pidemmälle ajalle. Kyse on vastuusta tuleville sukupolville. Kyse on ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.

Ei ole mahdollista että sosialidemokraattinen puolue luopuisi tästä tehtävästä. Työväenliike on alusta lähtien tähdännyt siihen, että tulevilla sukupolvilla on paremmat elinolot kuin omalla sukupolvellamme. Näitä ovat poliittiset oikeudet, parempi työelämä, laajempi ja kattavampi koulutus, vakaampi työllisyys, tukevampi eläketurva. Näitä meidän väki on tavoitellut ja saanut aikaan. Ei vain itseään varten vaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan varten.

Sama koskee ympäristökysymyksiä. Sdp oli ensimmäinen puolue, joka teki oman ympäristöohjelmansa runsaat 40 vuotta sitten. Sdp on luonut perustan ympäristöministeriölle ja ympäristöministerien työlle ja profiilille.

Me pidämme tärkeänä, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ympäristöasioissa. Me olemme muiden kanssa eturintamassa ajamassa päästövähennyksiä ja vaadimme kaikkia maita mukaan näihin sitoumuksiin. Mutta samalla seuraamme tarkoin sitä, miten erilaiset ratkaisumme vaikuttavat kansalaisten arkipäivään ja teollisuutemme mahdollisuuksiin pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Ympäristön suojelemisesta aiheutuvat kustannukset pitää jakaa oikeudenmukaisesti sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hallitusohjelmaan on kirjoitettu: ”Ympäristöpolitiikan tavoitteena on parantaa ympäristön ja vesistöjen tilaa, pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä varmistaa ilmastotoimien vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus.” Edelleen: ”Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi. Kansainvälisessä yhteistyössä YK-tasolla pyritään sitovaan ja vaikuttavaan globaaliin ilmastosopimukseen, jolla ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen.”

Sosialidemokraattinen puolue on ympäristöpuolue. Ei siksi, että asettaisimme ympäristön ihmistä korkeammaksi arvoksi, vaan siksi, että ymmärrämme yksilön ja yhteiskunnan elämän olevan mahdollista vain silloin, jos kykenemme turvaamaan elinkelpoisen ympäristön maapallolla.

On arvioitu, että Sosialidemokraateista siirtyy väkeä perussuomalaisiin myös siksi, että me olemme alkaneet hyysätä Suomeen tulevia pakolaisia ja jaamme tolkuttomasti rahaa kehitysmaihin. Että tällainen meno saa riittää ja sen sijaan tulee keskittyä suomalaisten etujen ajamiseen. Omassa varjobudjetissaan Perussuomalaiset esittivätkin isoa leikkausta kehitysyhteistyömäärärahoihin. Samoin puolue leikkaisi pakolaisten vastaanottotoimintaan käytettäviä rahoja. Osa kansalaisista kannattaa tätä linjaa, jossa Suomi vetäytyy kansainvälisestä vastuusta ja keskittyy enemmän omien asioidensa hoitamiseen.

Ajattelen, että vastuusta vetäytymishalun taustalla voi olla ajatus siitä, ettei meistä ole yhteistyökumppaneiksi kansainvälisillä kentillä. Meillä on erilainen kieli, tulemme kaukaa pohjoisesta, syrjäisestä maasta. Maa on laaja, mutta kansa on pieni. Meillä ei ole mitään painoarvoa suurten maiden rinnalla. Turha sinne on mennä mukaan. Meidän rahoillamme ei kuitenkaan saada mitään aikaan. Tällainen pessimismiä ja huonoa itsetuntoa ilmentävä pohdiskelu voi olla taustana halulle rajata toiminta vain kotimaan asioihin ja ongelmiin.

Jos tällainen poliittinen suunta voimistuu Suomessa, silloin todella käy niin, että vaikutusmahdollisuutemme kansainvälisillä kentillä romahtavat. Kukapa haluaa tehdä yhteistyötä sellaisen kanssa, jolla on heikko itsetunto tai joka häpeää itseään? Suomen maineesta ja vaikutusvallasta kansainvälisillä foorumeilla on keskusteltu runsaasti pääministeri Kataisen hallituksen aikana. Hallitusohjelmaan liitetty sopimus eurojärjestelmän vakauttamisen ehdoista vakuusvaatimuksineen nosti Suomen erityisen kiinnostuksen kohteeksi paitsi Euroopassa myös kansainvälisesti.

Suomea on totuttu pitämään yhteistyöhakuisena ja isompien maiden toiveita pitkälle ymmärtävänä kumppanina. Vaalien jälkeen Suomi toi selkeästi ja johdonmukaisesti esiin omia vaatimuksiaan, jotka poikkesivat aikaisemmista vaatimuksista. Meillä oli tähän poliittinen ja moraalinen oikeutus, koska kansalaiset olivat vaaleissa selkeästi ilmaisseet odottavansa muutosta. Lukuiset kommentaattorit olivat huolissaan Suomen kohtalosta. Miten käy Suomen maineen, suostuuko kukaan enää ymmärtämään meitä esimerkiksi maataloustukineuvotteluissa, ellemme anna tässä periksi? Tällaisia pohdiskeluja vakavissaan esitettiin.

Miten kävi? Suomi, pääministeri Katainen ja erityisesti valtiovarainministeri Urpilainen tuli näkyväksi kaikkialla Euroopassa. Suomi sai tunnettuutta sata kertaa enemmän kuin millään rahalla ostettavalla keinolla. Kuulemani viestit Euroopasta ja myös Yhdysvalloista suurlähettiläiltä ja virkamiehiltä osoittavat ymmärrystä Suomen vaatimuksia kohtaan. Meitä pidetään luotettavana maana, siksi meillä on oikeus esittää vaatimuksia sitoutumisemme vastapainoksi. Euromaiden rahoituskriisi on syventynyt ihan muista syistä kuin Suomen vakuusvaatimusten takia. On ilmiselvää, että Suomen esimerkki tiukan linjan vetämisestä jouduttaa sitä kehitystä jossa ongelmamaiden asioihin paneudutaan kaikella vakavuudella. Yhtä selvää on se, ettei kriisistä selvitä ellei riittävää tiukkuutta löydy niin ongelmamaissa kuin euromaiden johtajien kokouksissakin.

Suomi on nyt entistä vahvempana ja uskottavampana maana tekemässä yhteistyötä toisten euromaiden kanssa kriisin ratkaisemiseksi. Me asetimme yhteistyölle isot vaatimukset omista lähtökohdistamme. Saimme läpi tavoitteen, joka turvaa veronmaksajien rahoja pahimman sattuessa. Aikaisemmin tehtyjen päätösten takia kannamme, sekä valtio, että yksityiset sijoittajat, kuitenkin myös riskiä saatavien menettämisestä, jos Kreikka joutuisi täyteen konkurssiin. Siksi on meidänkin kannalta tärkeätä, että Kreikassa kyettiin muodostamaan uusi hallitus, joka sitoutuu toteuttamaan laajat säästö- ja kehittämisohjelmat uusien lainojen saamisen ehtona.

Suomi pärjää nyt kansainvälisillä kentillä. Meillä on itsetunto kohdallaan. Meillä on vanhastaan hyvä maine rauhanturvatyössä ja nyt siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Suomi toimii aktiivisesti myös kansainvälisessä rauhanvälitystoiminnassa. Olemme mukana EU:ssa ja YK:n eri toimielinten kautta kansainvälisen kehitysyhteistyön uudistamisessa. Teemme työtä sen eteen, että kehitysyhteistyön vaikuttavuutta parannetaan. Toiminnan ja hallinnon rakenteiden läpinäkyvyyttä lisätään kaikilla tasoilla ja resurssien kohdentumista oikeisiin kohteisiin seurataan entistäkin tarkemmin. Kehitysyhteistyö ei ole vain kriisiavun antamista nälänhädän ahdistamille tai tulvien tuhoamille alueille. Pitkäaikaisella ja johdonmukaisella kehityspolitiikalla tähdätään siihen, että kohdemaan yhteisöt ja ihmiset tulevat omillaan toimeen. Kehityspolitiikkaa pitää tehdä kansainvälisessä yhteistyössä ja pitkäjänteisesti, jotta sen tuloksena syntyy kohdemaan riippumattomuus ulkopuolisesta avusta.

Kehitysyhteistyössä ei ole kyse ainoastaan tai ensisijassa määrärahoista. Ratkaisevaa on asiantuntemus, toiminnan rakenteet, johdonmukaisuus ja luotettavuus sekä kansainvälinen yhteistyö. Minulle Sdp on osa kansainvälistä solidaarisuusliikettä. Se on solidaarinen niitä kohtaan, jotka tarvitsevat apua. Se on solidaarinen niiden kanssa, jotka ovat valmiit auttamaan. Siksi me puolustamme kehitysyhteistyötä, sen kehittämistä ja myös määrärahojen kasvattamista. Toki on niin, että valtion talouden tasapainottamistavoite vaikuttaa tällä hallituskaudella jarruttavasti kehitysyhteistyömäärärahojen kasvuun. Mutta vaikka näin tapahtuu, emme ole unohtaneet päätavoitettamme määrärahojen kasvattamisessa.

Suomen panos kehitysyhteistyöhön sijoittaa maamme tiettyyn paikkaan myös kansainvälisessä yhteisössä. Moniin vertailumaihin, kuten Ruotsiin tai Tanskaan verrattuna meidän osuutemme jää selvästi jälkeen. Suomi tähtää YK:n Turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikalle ensi syksynä. Tätä vaikutusvaltaista paikkaa hakee myös moni muu maa. Tämä mahdollisuus olisi nyt erinomaisen helppoa hukata toteuttamalla perussuomalaisten esittämä kehitysavun leikkaus.

Hyvät toverit

Suomi valmistautuu tammikuussa pidettäviin presidentinvaaleihin. Ehdokkaiden kampanjat ovat pääsemässä vauhtiin paitsi Paavo Väyrysen, jonka kampanja on ollut vauhdissa jo pitkään. Uusimmat gallupit kertovat, että tilanne on epävakaampi kuin vielä hetki sitten. Ylivoimaisena pidetyn ehdokkaan suosio on pudonnut alle 50%:n. Epävarmojen äänestäjien määrä on suuri. Ehdokkaiden keskustelut televisiossa ovat vasta alkaneet. Televisioväittelyitä ei ole nähty vielä ollenkaan.

Iso rooli tulee olemaan paitsi ehdokkailla ja heidän tukijoukoillaan myös medialla, toimittajilla ja kuvaajilla. Miten tehdään ohjelmien käsikirjoituksia, kuinka suunnitellaan kuvaus, miten pitkään ja syvällisiin annetaan ehdokkaiden mennä puheenvuoroissaan. Presidenttiehdokkaat ovat pitkälti toimittajien käsissä ja armoilla. Olisi vähintäänkin suotavaa, että ymmärrettäisiin antaa riittävän paljon tilaa ehdokkaiden tärkeinä pitämille asiapuheenvuoroille.

Sosialidemokraattien presidenttiehdokas Paavo Lipponen on korostanut asian merkitystä kampanjoinnissaan. Kun olen kuunnellut muutaman kerran hänen puhettaan tässä kampanjassa, olen vakuuttunut siitä, että Lipposessa Suomi saa tasavallan presidentin, joka kykenee hyvin hoitamaan tuon viran velvoitteet. Lipponen on sanan syvällisessä merkityksessä henkisesti kypsä aikuinen. Hänellä on juuri sellaista poliittista asiantuntemusta, kokemusta ja kansainvälisiä yhteyksiä, joita tarvitaan tuossa tehtävässä. Paavo Lipposen ylivoimaisuus on kuitenkin hänen sivistyksessään, joka näkyy vähemmistöjen kunnioituksena, kielitaitona, kulttuurin merkityksen ymmärtämisenä ja syvällisenä historian tajuna.

Elämme aikaa, jolloin juuri näiden asioiden taju on heikkenemässä ja monilta katoamassa. Erilaiset kulttuurit koetaan pelottavina, kun ne pitäisi nähdä kiinnostavina mahdollisuuksina. Taloudellisia ja poliittisia rakenteita ja ratkaisuja koskevia keskusteluja käydään ymmärtämättä tämän hetken kehityksen taustalla olevia historiallisia kehityskulkuja. Maita, kansoja ja kulttuureja ja vastuunkantajia kotimaassa ja ulkomailla merkitään yksinkertaistavin leimoin ilman, että yritettäisiin nähdä ilmiöiden ja ihmisten tilanteiden taakse. Paavo Lipponen ei tyydy tähän vaan haluaa ja kykenee katsomaan, mitä todella tapahtuu. Hänen lähtökohtanaan tuntuu olevan yritys ymmärtää ihmisten motiiveja ja ratkaisuehdotusten perusteita silloinkin, kun nämä pinnalta katsoen näyttävät mahdottomilta.

En tiedä, mitä ihmiset odottavat uudelta tasavallan presidentiltä. Ohjaako äänestyskäyttäytymistä ja gallupvastauksia jokin mielikuva hallitsijasta, joka on poliittisia herroja viisaampi ja laittaa herrat kuriin ja järjestykseen, näyttää kaapin paikan? Tällaista roolia ei tasavallan presidentillä enää ole, vaikka kuka tahansa tuohon tehtävään valittaisiin. Minusta kuulosti hyvältä eilen se, mitä Paavo Lipponen televisiossa sanoi. Että hänen mielestään presidentin tehtävä on antaa tukea valtioneuvostolle ja sen nuorille johtajille jakamalla kokemustaan ja asiantuntemustaan, kun yhteistyötä ulkopolitiikan johtamisessa tehdään.

Hyvät toverit

Meidän tehtävämme on saada omat joukot liikkeelle oman presidenttiehdokkaan tueksi. Ehdokkaan puolelta presidenttiys on kunnossa. Paavoa ei tarvitse kehittää. Kehittämistoimet pitää nyt suunnata äänestäjiin, jotta hyvä lopputulos syntyy.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu