Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Yhteisiä ponnisteluja tarvitaan edelleen

06.12.2011

Juhlapuhe Taivassalo

Itsenäisyyspäivänä katsomme sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Tätä hetkeä eläessämme olemme rajalla, menneen ja tulevan välissä. Hetki on historiallinen. Kuluneena vuonna monet vertailut kertoivat, että Suomi on maailman paras maa, tai ainakin yksi maailman parhaista maista. Tällainen saavutus on tulosta edeltävien sukupolvien ponnisteluista, työstä ja ahkeruudesta, taidoista ja viisaudesta. Takana ovat sotien vaatimat uhrit ja ponnistelut. Ne, joista meitä muistuttavat kirkkomaiden sankarihaudat ja keskuudessamme elävien sotiemme veteraanien fyysiset ja henkiset arvet ja kivut. He loivat perustan itsenäisen Suomen rauhalle, vakaudelle ja sodan jälkeiselle kehitykselle. He ansaitsevat kiitollisuutemme ja kunnioituksemme.

Meidän Suomestamme maailman parhaan maan ovat luoneet myös kaikki he, jotka rauhan aikana ovat käsillään ja henkisillä kyvyillään osallistuneet maan jälleenrakentamiseen ja yhteiskunnan kaikinpuoliseen kehittämiseen. Kodeissa ja työpaikoilla, pelloilla ja metsissä, yrityksissä ja toimistoissa, oppilaitoksissa ja politiikassa on tehty se työ, joka on johtanut tähän menestykseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Nämä ihmiset ansaitsevat kiitoksemme ja kunnioituksemme.

Kehityksen hyvä suunta ei synny itsestään. Ei riitä yksin sekään, että ollaan ahkeria. Ei riitä, että tehdään paljon työtä ja painetaan pitkää päivää. Kehitys ei ole mahdollista ilman jatkuvaa tiedonhalua ja tutkimusta. Esimerkiksi maatalouden valtavan tehokkuuden kasvun taustalla oli ja on edelleen uusin tutkimustieto ja siihen perustuvat taidot. Itsenäisen Suomen menestys ei olisi ollut mahdollista, ellei maahan olisi saatu kattavaa opetusjärjestelmää kansa- ja peruskoulusta aina yliopistolaitokseen saakka. Uusi tieto ja kyky käyttää uusinta tietoa ovat tehneet mahdolliseksi Suomen kehityksen.

Tutkimus ja tieto eivät kuitenkaan yksinään riitä takaamaan kehityksen oikeaa suuntaa, vaikka samalla oltaisiin ahkeriakin. Lisäksi tarvitaan yhteistä tahtoa edistää oikeita ja kaikkein arvokkaimpia päämääriä. Tutkimustieto ja osaaminen ovat koituneet kansakunnan parhaaksi, kun niiden käyttöä ovat ohjanneet laajasti yhteiset arvot. Tällaisia arvoja ovat olleet yhteisvastuu, demokratia, yhteiskunnallinen tasa-arvo, laillisuus, kansalaisten yhdenvertaisuus, yksilön vapaus, sanan- ja mielipiteen vapaus. Kansakunnalla on ollut yhteinen tahto poistaa köyhyyttä ja kaikinpuolista kurjuutta ja nostaa ihmisarvoisen elämän piiriin kaikki ihmiset ja väestöryhmät.

Saavutettu menestys ei ole pysyvää, ellei sen eteen jatkuvasti ponnistella. Erityinen ajankohtainen huoli koskee eriarvoisuuden kasvua eri väestöryhmien ja kansalaisten välillä. Vaikka kansainvälisessä vertailussa saavutammekin ensimmäisiä sijoja, tämä ei silti kerro mitään siitä, miten huonosti ovat niiden asiat, jotka yhteiskunnassamme ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Erot varallisuudessa, toimeentulossa, koulutuksessa, terveyspalvelujen käytössä, sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa ovat kasvaneet kansalaisten keskuudessa. 90-luvun suuren laman seuraukset näkyvät tänne kahdenkymmenen vuoden päähän.

Näyttää siltä, että etenkin talouskasvun aikana tuloerot kääntyvät nousuun. Siitä hyvästä, mitä talouskasvu saa aikaan, vain hyvin vähän koituu niiden hyväksi joiden asema jo ennestäänkin on kaikkein haavoittuvin.

Tällainen kehitys on ristiriidassa yhteisten arvojemme kanssa. Tasa-arvon periaatetta tulee tulkita myös osallisuuden tavoitteena. Yhteiskuntaa tulee kehittää niin, että jokaisella työikäisellä olisi mahdollisuus löytää polku opiskelupaikkaan tai työelämään. Erityisesti tulee pitää huolta siitä, että jokainen nuori löytää itselleen mielekkään paikan ja tehtävän yhteiskunnassa. Yksilön oman hyvinvoinnin, itsensä kehittämisen ja oman elämän rakentamisen kannalta työllä tulee edelleenkin olemaan ratkaiseva merkitys. Yhteiskuntaa ei saa jakaa kahtia niin, että vain osa työikäisestä työkykyisestä väestöstä tekee työtä ja toinen osa asettautuu ja sopeutuu elämään tulonsiirtojen varassa. Osallisuus yhteiskuntaan jää pahasti vajaaksi, jos se rakentuu vain kuluttamisen varaan. Jokaisella kansalaisella tulee olla mahdollisuus luoda uutta ja työskennellä yhteiseksi hyväksi ja osallistua näin yhteiskunnan kehittämiseen.

Juuri nyt tarvitaan päättäväistä tahtoa ja suurta viisautta näiden tavoitteiden edistämiseen. Lupaukset nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisesta tähtäävät juuri tähän. Eduskunnassa on laaja, hallitus-oppositiorajat ylittävä yhteisymmärrys siitä, että nuorten auttaminen oman elämän alkuun on tärkeä asia paitsi nuorten myös koko yhteiskunnan kannalta. Toteutuksesta ovat vastuussa niin valtio, kunnat kuin yritykset ja järjestökenttäkin.

Tulevaisuuteen katsoessamme näemme kansakunnan edessä myös muita vaativia tehtäviä. Kansakuntana Suomi kohtaa väestön ikärakenteen voimakkaan muutoksen lähivuosikymmeninä. Työikäisten osuus väestöstä pienenee samalla, kun eläkkeelle siirtyneiden osuus kasvaa nopeasti. Tästä syystä on entistäkin tärkeämpää, että jokainen työikäinen kykenee hankkimaan riittävän ammattiaidon ja työpaikan. Asiantuntijat sanovat, että myös työtapoja täytyy kehittää niin, että samalla ponnistelulla saadaan enemmän aikaan. Puhutaan tuottavuuden parantamisen välttämättömyydestä.

Ilahduttavaa on se tuore tieto, että ihmisten eläkkeelle siirtyminen on kehittynyt niin, että yhä useampi jatkaa pidempään työelämässä. Tämä auttaa Suomea selviytymään tämän vaativan muutoksen paineissa.

Pitkään käynnissä ollut kuntarakenteen kehittäminen on nähty välttämättömäksi juuri tästä syystä. Aikaisempien hallitusten liikkeelle panemaa kuntarakenteen kehittämistä jatketaan. Tarkoituksena on varmistaa se, että kansalaisten peruspalvelut voidaan toteuttaa kaikkialla maassa riittävän hyvän tasoisesti ja nopeasti ja tasavertaisesti. Kevään aikana ministeri toteuttaa laajan kuntien kuulemisen, jossa haetaan yhteistä näkemystä siitä, millainen malli kullakin alueella tuntuisi järkevältä. Avainasia on, että tämä toteutetaan tavalla, joka lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan.

Suomen edessä oleviin lähiajan näkymiin tuo eniten epävarmuutta EU:n eräiden euroryhmän maiden vakava ylivelkaantuminen. Italian, Ranskan tai Espanjan tilanteen paheneminen voi johtaa Euroopan laajuiseen ja jopa koko maailma koskettavaan rahoituskriisiin. Suomalaisille tämä näkyisi luottolamana ja sen seurauksena työttömyytenä, kun investoinnit, rakentaminen ja vienti hiljenisivät. Siksi Suomi osallistuu siihen työhön, jonka avulla etsitään ongelmaan pitävää ratkaisua. Tällä kertaa Suomi ei ole osa ongelmaa vaan osa ratkaisua. Suomi on isänmaan asialla, kun se on mukana niissä pöydissä, joissa rakennetaan ratkaisua Euroopan talouden pelastamiseksi.

Viime päivinä asiantuntijoiden puheisiin on tullut mukaan ajatus mahdollisuudesta, että yhteisvaluuttajärjestelmä purkautuu. Tämä tarkoittaisi paluuta kansallisten valuuttojen käyttöön. Alueen valtion ryhtyisivät kilpailemaan vientimarkkinoilla keskenään oman valuutan arvoa alentamalla, eli devalvaatiolla. Devalvaatiosta tulisi jälleen tapa toteuttaa palkanalennuksia. Öljyn, kivihiilen ja maakaasun hinnat kääntyisivät nousuun. Vientiteollisuus ja kansainvälisesti verkottunut elinkeinoelämä joutuisivat suuriin vaikeuksiin.

Uskon, että jos tapahtuisi paluu kansallisiin valuuttoihin, se olisi väliaikainen tilanne. Sen myötä hoidettaisiin ylivelkaantuneiden maiden roskalainat pois ja ryhdyttäisiin etsimään pitävämpää rahoitustapaa. Eurosta vetäytyminen olisi eräänlainen toipumisloma, jonka aikana ryhdyttäisiin jälleenrakentamaan uutta eurooppalaista yhteisvaluuttaa. Euroopan yhdentyminen etenee joka tapauksessa kulttuurisesti, koulutuksellisesti ja kaupallisesti. Tärkeätä olisi, että tilanne nyt pystyttäisiin vakauttamaan. Ratkaisevaa on, että nyt löytyisi yhteinen tahto sopia pitävästi niistä rajoista, joihin euromaat sitoutuvat julkisen taloutensa velkaantumisessa. Tämä palauttaisi luottamuksen rahoitusjärjestelmään ja edellytykset talouden vakaalle kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Hieman pidemmän ajan vakava kysymys koskee ilmastonmuutosta. Yhä vakuuttavammalta näyttää tutkimustieto, joka osoittaa, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja johtuu ihmisen toiminnasta. Keskeinen syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttö. Elämäntapamme ja elintasomme läntisissä teollisuusmaissa on pitkään perustunut näiden energialähteiden käyttöön. Kansainvälisillä sopimuksilla on ryhdytty alentamaan hiilidioksidipäästöjä teollisuusmaissa. Samaan aikaan kehittyvissä maissa kuten Brasilia, Intia ja Kiina, kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttö lisääntyy jyrkästi.

Kansainvälinen keskustelu päästövähennyspolitiikasta jatkuu vaikeana. Haaste on moraalisesti ja poliittisesti hyvin vaikea. Lisääntyvä kivihiilen käyttö uhkaa koko maapallon tulevaisuutta, mutta emme voi kieltää köyhiä maita kehittämästä yhteiskuntiaan. Emme voi sanoa, että tulitte liian myöhään mukaan, nyt me kiellämme kivihiilen käytön kokonaan. Haetaan siten yhteistä näkemystä siitä, miten riittävät päästövähennykset voidaan toteuttaa. Tilannetta vaikeuttaa vakavasti, etteivät edes kaikki rikkaat teollisuusmaat suostu sitoutumaan välttämättömiksi katsottuihin päästövähennyksiin.

Suomi tarjoaa näissä keskusteluissa omaa asiantuntemustaan ja osallistuu Euroopan unionin päästövähennyssopimuksiin. Ilmaston lämpenemisen uhka on ehkä voimakkain esimerkki poliittisista ja käytännöllisistä asioista, joka ylittää kaikki rajat. Sitä uhkaa vastaan voidaan menestyksellisesti taistella vain yhteisin ponnistuksin ja sopimuksin. Maapallostamme on tullut yhä yhteisempi meille kaikille. Yhteinen planeetta, joka meidän tulisi kyetä säilyttämään toimivana tuleville sukupolville, lastenlapsillemme ja heidän lastensa lapsille.

Itsenäisen Suomen turvana oleva henkinen arvo on ollut suomalaisten vakaa maanpuolustustahto. Tämä kuvaa sitä, miten tärkeä merkitys tahdolla on tärkeimpien asioiden edistämisessä. Tämän ajan suurimpien uhkien edessä tarvitaan lisäksi mahdollisimman laajalle levinnyttä maapallon puolustustahtoa. Nyt pitää muistaa, mitä oman maan kohdalla aikoinaan muistettiin: Vaikka tilanne näyttäisi epätoivoiselta ja vihollinen ylivoimaiselta, ei pidä luovuttaa. Luovuttaa ei pidä, ei tässäkään. Maapallo on puolustamisen arvoinen. Siinä on mahdollista onnistua. Vielä ei ole liian myöhäistä luoda tulevaisuus seuraaville sukupolville.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu