Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Työtön ansaitsee kunnioituksen

27.03.2012

Kolumni Demokraatti

Viime torstaisen kehysriihen alla työmarkkinajärjestöt sopivat toimenpiteistä työurien pidentämiseksi. Monia yksityiskohtia sisältävä paketti muuttaa myös työttömyysturvan ehtoja. Työttömän näkökulmasta muutokset sisältävät parannuksia ja heikennyksiä. Selvä parannus on, että jatkossa jo kuuden kuukauden työssäolo riittää siihen, että peruste ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsyyn syntyy. Muutos parantaa erityisesti pätkätöissä olevien asemaa. 

Toinen muutos koskee työttömän aktiivisuuden palkitsemista. Yli kolme vuotta työssä ollut on oikeutettu 500 päivään ansiosidonnaista turvaa, jos hän osallistuu hänelle tarjolla oleviin aktiivitoimenpiteisiin. Alle kolme vuotta työssä ollut on oikeutettu 400 päivään vastaavilla perusteilla. Jos henkilö omasta syystään jää osallistumatta tarjottuihin aktiivitoimiin, hänen ansiosidonnaista päivärahaoikeutta vähennetään 100 päivällä. Jos aktiivitoimenpiteisiin osallistuminen estyy muista kuin työttömän omasta syystä, päivärahapäivien määrää ei leikata. 

Ajatus aktiivisuuden palkitsemisesta on lähtökohtaisesti hyvä. Parhaimmillaan aktiivisuus merkitsee työttömälle oman ammattitaidon yläpitämistä ja kehittämistä. Aktiivisuus voi tarkoittaa uuden ammattitaidon hankkimista ja oman osaamisen laajentamista. Mahdollisuus mielekkääseen aktiivisuuteen vahvistaa työttömän asemaa työmarkkinoilla ja vähentää olennaisesti työttömyyden pitkittymisen ja huono-osaisuuteen ajautumisen riskiä. Aktivointitoimiin osallistumisella on parhaimmillaan hyviä sosiaalisia vaikutuksia. Osallistuminen kursseille tai koulutukseen vähentää yksinäisyyttä ja eristäytymisen riskiä ja voi tarjota mahdollisuuden arjen merkitystä lisäävään vertaisryhmätoimintaan. 

Työmarkkinajärjestöjen tekemä linjaus aktiivisuuden korostamisesta asettaa suuren haasteen työelämä- ja työvoimapalvelujen järjestäjille. Aktiivitoimien sisällöksi ei riitä se, että työtön saadaan ”liikkeelle sängyn pohjalta”, vaikkei tätäkään tavoitetta pidä väheksyä. Työttömien aktivointia on tehty vuosia ja siitä on olemassa sekä hyvää että kriittistä palautetta. Aktiivisuuden arvo ymmärretään, mutta tarjotut aktiivitoimet koetaan loukkaaviksi silloin, kun ne eivät ota huomioon työttömän ammattitaitoa ja osaamista. Työttömällä on oikeus siihen, että hänen ammattitaitoaan ja kokemustaan kunnioitetaan. 

Tavallisuutensa takia työttömyys ei tänä päivänä merkitse samanlaista häpeän taakkaa kuin 80-luvulla. Nyt, suurtyöttömyyden puristuksissa, vaarana on kuitenkin, että työvoimapolitiikan resurssit eivät riitä työttömäksi jääneiden kunnioittavaan ja yksilölliseen kohtaamiseen. Kun aktiivisuudesta jatkossa palkitaan entistä selkeämmin, on huolehdittava myös siitä, että jokaisella on mahdollisuus päästä aktiivitoimenpiteisiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että työttömälle osoitetaan hänelle mielekäs aktiivisuuden muoto. Kurssi, koulutus, harjoittelu tai kuntoutus, johon hän itse on aidosti motivoitunut. 

Kaiken työttömien aktivointipyrintöjen perimmäisenä tarkoituksena tulisi olla työttömyyden katkeaminen ja uuden työpaikan löytyminen avoimilta työmarkkinoilta. Toimenpiteessä olemisen tilan tulisi olla väliaikainen jakso, jonka aikana yhteiskunta ja yksilö rakentavat sillan entisen ja uuden työpaikan välille. Työllisyyspolitiikan kokonaisuudesta työttömien aktivointi ja työttömyysturvan rakenne muodostavat vain osan. Tätäkin tärkeämpi merkitys työllisyyden kannalta on toimenpiteillä, jotka nostavat yritysten ja elinkeinoelämän aktiivisuutta ja kasvuhalukkuutta ja siten lisäävät aitoja työmahdollisuuksia. 

Elämän mielekkyydellä on iso vaikutus yksilön itsekunnioitukseen. Hyvällä itsekunnioituksella varustetut yksilöt ovat yhteiskunnan kivijalka. On huolehdittava siitä, että niin työelämän kuin työvoimapolitiikankin rakenteet johdonmukaisesti vahvistavat yksilön itsekunnioitusta.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu