Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kansan kahtiajaon torjuminen edelleen ajankohtaista

10.06.2012

Juhlapuhe Mouhijärvi

Suomi kuuluu niihin moniin kansakuntiin, joiden tie itsenäisyyteen on kulkenut sisällissodan kautta. Lähes sata vuotta on kulunut noista ajoista. Tämän päivän tilaisuus Mouhijärvellä on yksi osa niiden haavojen parantamista ja paranemista, jotka tuolloin syntyivät. Piispan toimittama siunaus on yksi konkreettinen toimi, jolla tehdään eheäksi sitä, mikä tuolloin jakautui kahtia ja särkyi.

Vajaat sata vuotta sitten Suomi seisoi tienhaarassa edessään oma tulevaisuutensa. Oli valittava, mitä tietä lähdetään kulkemaan, kun Suomea kehitetään. Edessä olevat vaihtoehtoiset tiet hahmottuivat niin kansalaisille kuin johtajillekin epäselvinä. Tulevaisuus näkyi vain hämärästi sumun takaa. Sumuisen tulevaisuuden edessä ja epävarmuuden keskellä ihmiset, yksilöt ja väestöryhmät menettivät sen heikonkin yhteyden toisiinsa, mikä oli ollut olemassa jyrkistä vastakkainasetteluista huolimatta. Sortovuosien kokemukset epäoikeudenmukaisesta ja mielivaltaisesta tsaarin hallinnosta syvensivät heikoimpien väestöryhmien hätää ja epätoivoa. Kukin tarttui siihen yhteiskunnalliseen liikehdintään, joka parhaiten näytti tuovan toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Kansakunta oli jyrkästi kahtia jakautunut 1900-luvun alussa. Kodeissa ja väestön osissa oli todellista nälänhätää  ja puutetta. Köyhyys ja työttömyys koskettivat laajoja väestöryhmiä. Kansalaisoikeudet eivät toteutuneet, turvallisuustilanne ja yhteiskunnallinen epäjärjestys olivat uhkana, pelko ja toivottomuus täyttivät monien mielen. Kaikki tämä muodosti polttoaineen suurelle onnettomuudelle ja katastrofille, jossa veljistä tuli vihollisia ja jossa maahan tallautui sekä tappajien että tapettujen ihmisyys.

Sisällissota päättyi, itsenäinen Suomi pysyi hengissä, mutta pahoin haavoille lyötynä. Hengissä pysyminen ei ollut helppoa. Veljessodassa syntyneet haavat olivat syvät. Epäluulo kahtia jakautuneen kansan eri väestönosien kesken oli pitkään syvää.

Maan perustuslaillinen demokraattinen järjestelmä oli ajoittain vakavasti uhattuna omien kansalaisten toimesta, kun haavojen ei annettu parantua. Usein kuulee sanottavan, että Suomen selviytyminen talvi- ja jatkosodasta oli ihme. Näin voi hyvällä syyllä sanoa. Ihmeenä voi pitää myös sitä, että tämä kansakunta on kyennyt kehittämään demokratiaan ja tasa-arvoon perustuvaa hyvinvointia ja vaurautta näin hyvin kaikkien sisällissodassa lyötyjen haavojensa kanssa ja niistä huolimatta.

Sota on aina onnettomuus. Sisällissota tai kansalaissota on erityisen paha onnettomuus. Onnettomuutena sota kohtelee eri osapuolia eri tavoin. Mutta voimme sanoa myös, että sota on aina myös yhteinen asia ja voi yhdistää osapuolia toisiinsa. Samaan tapaan kuin tiedämme että yhteinen suru voi yhdistää ihmisiä toisiinsa. Maassamme kesti kauan ennen kuin alettiin laajalti ymmärtää ja tunnustaa, että vuoden 1918 tapahtumat olivat yhteinen kansallinen onnettomuus. Vasta tämän tulkinnan ja ymmärtämisen jälkeen kyettiin lieventämään kansakunnan kahtiajakoa.

Tiedämme, että kansakunnan eheyttä ei kyetty rakentamaan siten, että kielletään, mitä kerran tapahtui. Vaikeneminen sai haavat tulehtumaan. Asioiden salaaminen ei puhdistanut ilmaa. Siksi oli ja on tärkeää, että noiden vuosien historiaa on vihdoin laajasti tutkittu ja tutkitaan edelleen. Eikä kyse ole vain siitä, mitä talletetaan tutkimuksiin ja historian kirjoihin noista vuosista yhteisesti luettavaksi. Kyse on myös siitä, että vain muistamalla ja mennyttä läpi käymällä ihminen voi tehdä surutyötä. Surun syiden läpikäyminen on useimmille tärkeä ja vapauttava kokemus. Siksi on tärkeää, että tähän annetaan lupa ja mahdollisuus.

Vuoden 1918 tapahtumissa muodostuneiden hautapaikkojen tunnistaminen ja haudattujen kunnioittaminen on tärkeä osa tätä eheytystä ja surutyötä. Kansallisen onnettomuuden uhrit ansaitsevat yksilöinä, ihmisinä ja oman ihmisarvonsa perusteella kunnioituksen osakseen.

Viimeisen leposijan, hautapaikan kunnioittamisella ja hautakivillä ja nimilaatoilla me emme ole toteuttamassa tyhjää rituaalia. Kysymys on paljon enemmästä. Me osoitamme kunnioitusta ja puolustamme tänne haudattujen ihmisarvoa. Punaisten hautapaikkojen kunnostamisia on vuosien ajan toteutettu eri puolilla Suomea. Myös kirkot ovat olleet mukana haudattujen tai hautausmaiden siunaamisessa silloin, kun siihen on tullut selkeä pyyntö. Kansallisen onnettomuuden uhreina kuolleet ansaitsevat yhtä hyvän kohtelun kirkon puolelta kuin muutkin vainajat.

Täällä Mouhijärvellä olemme samanaikaisesti vuoden 1918 tapahtumien äärellä ja tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Elämme maassa, jota eräissä kansainvälisissä vertailuissa sanotaan maailman parhaaksi maaksi. Olemme kansakuntana kulkeneet pitkän tien. Tie ei ole ollut helppo. Se on vaatinut kansalaisilta kovaa työtä isänmaan hyvinvoinnin eteen. Menetys ei olisi ollut mahdollista ilman keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta eri kansalaisryhmien välillä. Kaikki poliittiset puolueet ovat olleet halukkaita ja kykeneviä tekemään yhteistyötä toistensa kanssa edustuksellisen demokratian keinoin maan ja kansan menetykseksi.

Ne, jotka menettivät henkensä vuoden 1918 tapahtumissa, olisivat iloisia nähdessään, miten monia heidän keskeisistä tavoitteistaan on kyetty toteuttamaan. Poliittiset oikeudet, sananvapaus, uskonnonvapaus, koulutus, 8 tunnin työpäivä, terveydenhuolto, sosiaalivakuutus- ja eläkelainsäädäntö, riippumaton tuomioistuinjärjestelmä ja oikeuslaitos sekä vapaa tiede ja tutkimus. Kaikki nämä perustavat oikeudet ja rakenteet ovat osa tämän päivän hyvinvointiyhteiskuntaamme. Parlamentaarinen demokratiamme toimii hyvin suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä. Uusia puolueita syntyy ja vaaleissa kansalaiset pystyvät oikeasti vaikuttamaan eduskunnan kokoonpanoon. Viime eduskuntavaalit ovat esimerkki, miten kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa politiikan suuntaan.

Tämän tilaisuuden aiheen äärellä ajattelen, että meillä ei silti ole varaa tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin ja Suomi on tullut valmiiksi. Poliittisten päättäjien erityinen velvollisuus on olla valppaana ja hereillä. On säilytettävä kosketus tavallisten kansalaisten arkipäivään ja heidän kysymyksiinsä. On seurattava uusinta tutkimustietoa yhteiskunnan kehityssuunnista. Erityisen vakavasti on suhtauduttava siihen tietoon, joka kertoo eriarvoisuuden kasvusta.

Kun puhutaan Suomen menestyksestä, puhutaan siitä, miten Suomessa keskimäärin asiat ovat. Tässä arvioinnissa unohtuu helposti, että suomalaisten tilanteet ovat hyvin erilaisia. Erot eri väestöryhmien välillä terveydessä, koulutuksessa, tulotasossa ja näköalattomuudessa ovat suuria. Yksilöiden tosiasiallinen mahdollisuus tehdä valintoja oman elämänsä suhteen vaihtelevat hyvin paljon. Valinnanmahdollisuuksista syrjäytymisen ja sivuun joutumisen riski on kasvanut erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Jos mitään ei tehdä, kansan kahtiajakautumisen todennäköisyys kasvaa.

Siksi on tärkeää, että nyt satsataan niin pitkäaikaistyöttömyyden kun nuorisotyöttömyyden torjuntaan. Nuorten kohdalla paljon odotuksia kohdistuu hallitusohjelmassa olevan nuorisotakuun toteuttamiseen. Nuorten mukaan ottamisesta ovat vastuussa kaikki yhteiskuntapiirit. Kunnat, oppilaitokset, järjestöt, mutta myös yritykset ja elinkeinoelämä. Kaikkien tulisi kantaa oma vastuunsa siitä, että nuori pääsee kehittämään lahjojaan. Ja että hän työelämässä pääsee soveltamaan niitä taitoja, joita hän on koulutuksella hankkinut.

Suomalaisen yhteiskunnan kahtiajaon torjuminen ja eheyden vahvistaminen on sosialidemokraattien keskeisiä poliittisia tavoitteita. Yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että epätoivoisten ihmisten määrä kasvaa. Sekä oma historiamme että ajankohtaiset tapahtumat eräissä maissa osoittavat, että toivottomuus merkitsee paitsi inhimillistä kärsimystä myös vakavaa uhkaa koko yhteiskunnan turvallisuudelle, kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Yhteiskuntaa haavoittavat kahtiajaot voivat syntyä monin tavoin. Edustuksellinen demokratia ei automaattisesti estä kahtiajakojen syvenemistä. Yhteiskuntaan voi syntyä ryhmiä, jotka eivät vaaleissa käytä äänioikeuttaan eivätkä siksi saa ääntään kuuluville. Näitä ryhmiä voivat olla työttömät, syrjäytyneet nuoret, vanhukset tai maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Perustuslaki velvoittaa eduskuntaa huolehtimaan myös näiden ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta.

Hyvät ystävät. Samalla kun kunnioitamme vuoden 1918 uhrien muistoa tänään tällä paikalla tässä juhlassa, samalla me otamme vastaan historian antaman opetuksen: varjelkaa kansankunnan yhteyttä ja pitäkää kaikki väestöryhmät mukaan yhteiskunnan kehityksessä, osallisuudessa ja hedelmien jaossa.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu