Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Vanhuspalvelulaki kunnioittaa vanhuutta

25.09.2012

Puhe Välikysymys ikäihmisten hyvästä hoivasta, monimuotoisista palveluista ja omaishoidosta VK 6/2012 vp

Keskustelu vanhuspalvelujen parantamisesta on keskustelua, jossa yhdet ihmiset keskustelevat ja toiset ihmiset ovat keskustelun kohteita. Keskustelun kohteena ovat ihmiset, joita sanomme vanhuksiksi tai ikäihmisiksi tai ikääntyneiksi ihmisiksi. Kun puhumme palvelujen järjestämisestä ja lainsäädännöstä, puhumme rakenteista. Ihmisen hyvä tai paras on kuitenkin pyrkimysten päämääränä, ja rakenteet palvelevat päämäärää. Vakuutamme eettistä velvollisuuttamme edistää vanhusten hyvää hoitoa parhaalla tavalla. Yritämme lailla ja rahalla luoda rakenteet, jotka auttavat ihmisiä ja ovat mahdollisia toteuttaa.

Keskustellessamme ajattelemme ihmisiä, jotka ovat kaltaisiamme. Yritämme eläytyä vanhuksen osaan. Tunnemme kertomuksia, jotka valaisevat vanhenevan ihmisen todellisuutta, niin kuin äsken edustaja Mäntymaan puheenvuorossa. Tiedämme sen moninaisuuden, joka vanhenemisessa vallitsee. Vanheneminen onkin itse asiassa paljon yksilöllisempi elämänmuutoksen vaihe kuin vaikkapa lapsen kasvu avuttomasta vauvasta itsenäiseksi ihmiseksi. Vanhenemisen myötä avuttomuus saavuttaa meidät eri tavoin ja eri nopeudella. Niinpä vanhusten palvelujen kehittäminen on erityisen vaativa hanke. Vanhuspalvelujen kehittäminen on erityisen vaativaa myös eettisesti. Mitä merkitsee yksilön oikeuksien ja moraalin kannalta se, että hänen toimintakykynsä heikkenee, että hänestä tulee avuton, että hänen lapsensa alkavat kohdella häntä kuin lasta?

Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluista puhuessamme elämme eettisen jännitteen kentässä. Me korostamme vanhuksen oikeutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tunnustamme varauksetta oman kodin merkityksen elämänlaadun keskeisenä tekijänä. Olemme valinneet strategian, joka tukee vanhuksen kotona asumista niin kauan kuin hän siellä kohtuullisesti selviytyy.

Kun mietimme omia vanhuksiamme, mielessä herää myös muita kysymyksiä. Kysymme, olisiko isälle tai äidille onnellisinta, jos omat lapset tulisivat turvaksi silloin, kun ei enää yksin pärjää. Mietimme, mitkä ovat meidän eettiset velvollisuutemme lapsena omia vanhempiamme kohtaan. Ovatko ne muutakin kuin veronmaksu? Onko oikein, että avuttomaksi muuttunut omaiseni joutuu turvautumaan vieraitten ammatti-ihmisten apuun? Eikö parhaassa tapauksessa sukupolvien yli ulottuva rakkaus olisi oikeampi vastaus vanhusten palvelujen järjestämiseen kuin monimutkaiset, lakiin perustuvat rakenteet?

Jokin osa sisimmässä, sydämessä tai omassatunnossa, pohtii näitä kysymyksiä samalla, kun järki ohjaa kehittämään rakenteita, joiden varaan hyvä vanhustenpalvelu perustetaan. Eettinen jännite on rakennettu sisään meidän elämänmuotoomme. Demokraattinen ja tasa-arvoinen pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu korkeaan työllisyyteen. Työikäisen aikuisväestön ensisijainen paikka on olla työelämässä. Yhteiskuntamalli kestää vain tietyn määrän työstä poissaoloa: äitiys-, isyyslomat, hoitovapaa, sairausloma. Työelämän jatkuva kehitys ja entistä nopeampi muutos merkitsevät sitä, että töistä pois jääminen on uhka osaamisen ja ammattitaidon säilymiselle. Korkeasti koulutetun ihmisen jääminen pois työstä esimerkiksi omien vanhempien hoitamisen takia olisi merkittävä tehokkuuden ja tuottavuuden lasku nykyisessä elämänmuodossamme. Me erikoistumme opiskelun, koulutuksen ja työelämän kokemuksen kautta, ja juuri sen varassa yhteiskunnan tuottavuus, kehitys ja talouskasvu lepäävät.

Yhtenäinen työura, silloin kun se on mahdollista, on iso turvallisuustekijä paitsi yhteiskunnalle myös kotitalouksille niiden pyrkiessä selviytymään vaikkapa asuntolainoista. Kun moderni yhteiskuntamallimme on näin rakennettu, jäävät päätoimiset omaishoitajat tärkeäksi, vaikkakin suhteellisen pieneksi, tekijäksi vanhusten palvelujen muotoutumisessa. Vaikka sydän sanookin, että lähimmäisenrakkaus olisi paras vastaus, niin järki tietää, että sen lisäksi tarvitaan oikeudenmukaisia, tehokkaita ja samalla inhimillisiä julkisia palveluja tälle kentälle. Rakkaus, huolenpito ja välittäminen eivät ole vastakohtia julkisille järjestelmille ja rakenteille. Valtava määrä aitoa inhimillistä hyvyyttä voi tulla vanhustemme osaksi myös julkisen vanhuspalvelun kautta, kun huolehditaan henkilöstön koulutuksesta ja ohjauksesta.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat avainasemassa työnantajina ollessaan. Hyvällä, inhimillisellä ja kunnioittavalla työkulttuurilla kunnat pystyvät vahvistamaan työntekijöiden kykyä ja intohimoa aitoon huolenpitoon, välittämiseen ja rakkauteen vanhuspalvelun erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa. Jos taasen työnantajalta ei heru kunnioitusta työntekijöitä kohtaan, on turha vaatia inhimillistä ja rakastavaa palvelua työntekijöiltäkään. Kovuus ja epäinhimillisyys tarttuvat, ikävä kyllä, mutta onneksi myös rakkaus ja kunnioitus tarttuvat. Tuleva vanhuspalvelulaki vahvistaa omalta osaltaan vanhusten kunnioitusta. Siksi minulla ei ole pientäkään vaikeutta tukea hallituksen työtä tässä asiassa.
 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu