Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Muistoja Rymättylän rukoushuoneesta

11.11.2012

Juhlapuhe Rymättylän rukoushuone 100 vuotta

Rukoushuoneen merkitystä, paikkaa ja historiaa ei voi tarkastella irrallaan seurakunnan tärkeimmästä toimitilasta, Pyhän Jaakobin kirkosta. Pyhän Jaakobin kirkko on itsestään selvällä tavalla Rymättylän arvokkain rakennus. Se on sitä historiallisesti ja tehtävänsä takia. Se on sitä arkkitehtuurinsa ja maalaistensa takia. Kirkko on vihitty eli aikanaan erotettu muista rakennuksista pyhäköksi, pyhäksi tilaksi erityistä hengellistä tehtäväänsä varten.

Kirkkorakennus sai pitkään yksinoikeudella hoitaa omaa työtään rukoilevien, kiittävien, elämänsä taakkojen äärellä huokailevien, uskovien ja uskoa etsivien rymättyläläisten suojana. Vuosisatojen ja kymmenien sukupolvien ajan kirkko hoiti tehtävänsä ainoana hengelliselle työlle osoitettuna julkisena rakennuksena. Kirkon ohella ihmiset kokoontuivat hengellisen nälkänsä ajamina toistensa kodeissa ja sään niin salliessa myös ulkona. Kirkon ohella pappila luonnollisesti on palvellut paitsi yksityiskotina myös julkisena hengellisen toiminnan tilana.

1800-luvulla maassamme virinneet hengellisen elämän virtaukset näkivät itsensä kirkon uudistajina. Siellä täällä syntyi uskovien ryhmiä, jotka kokivat kirkon instituutiona kankeaksi ja jäykäksi. Hengellisen herätyksen tuulten puhaltaessa kirkon ja seurakuntien perinteiset toimintatavat tuntuivat liian joustamattomilta. Kotikirkon suojissa jaettu hengellinen ravinto ei tuntunut riittävän kaikille heidän tarpeisiinsa. Herätysliikkeiden maallikkopuhujat ja myös papit ottivat vastuuta paitsi oman seurakunnan ihmisten hengellisen elämän ruokkimisesta, myös muiden seurakuntien ja laajemman alueen hengellisistä tarpeista.

Niin Rymättyläkin tuli liikkuvien puhujien ja saarnaajien ulottuville ja kohteeksi. Hannulan herätyksen nimellä tunnettu liike toi vahvan vaikutuksen myös Rymättylään.

Kun hengellisestä tarjonnasta alkoivat huolehtia usein muutkin kuin oman seurakunnan papit, myös kirkkorakennuksen yksinoikeus julkisena hengellisenä toimitilana vähitellen kyseenalaistui. Kuinka paljon oli kyse siitä, että kirkkorakennus oli kirkkoinstituution symboli, kuinka paljon taasen siitä, että kirkkorakennus koettiin liian juhlavaksi tai pimeäksi ja kylmäksi, on vaikea tietää. Arvelen, että toisenlaisen toimitilan tarve syntyi sekä henkisistä että käytännöllisistä lähtökohdista.

Joka tapauksessa koettiin Rymättylässäkin viisaaksi seurata lähialueiden seurakuntien esimerkkiä. Paikkakunnalle syntyi rukoushuoneyhdistys, joka pani alulle toimitilan rakentamisen noin sata vuotta sitten. Rukoushuone saatiin aikaan lahjoituksilla ja talkoilla. Paikkakuntalaisten tarve julkiselle rakennukselle hengellistä toiminataa varten sai vastauksensa.

Rukoushuoneesta tehtiin heti verrattain suurikokoinen. Tämä mahdollisti isojen tilaisuuksien järjestämisen. Rukoushuoneessa voitiin toteuttaa paljon suurempia tapahtumia ja tilaisuuksia kuin rymättyläläisten keskivertokodeissa. Yhteisöllisyydelle tuli uusia mahdollisuuksia ja muotoja. Uusi toimitila synnytti myös uudenlaista yhteisöllisyyttä, yhteyttä samoin kokevien ja uskovien kesken. Sama tapa kuulla ja puhua, sama tapa elää läpi hengellisiä kokemuksia liitti ihmisiä toisiinsa. Talo houkutteli mukaan heitä, jotka pitivät yhteisöä omanaan. Samalla kirkkorakennus edelleen tarjosi tilan heille, joille oma usko oli yksityistä, vaivoin jaettavaa ja enimmäkseen epävarmaa.

Miten rukoushuone muutti rymättyläläisten suhtautuista pyhän Jaakobin kirkkoonsa, olisi mielenkiintoista tietää. Houkutteliko rukoushuoneella koettu ja vahvistunut hengellinen elämä ihmisiä myös kirkkoon, vai alkoiko kotikirkko tuntua entistäkin juhlallisemmalta ja vieraammalta rukoushuoneen kodikkuuden rinnalle, sitä emme tiedä.

Muistan rukoushuoneen omasta lapsuudestani 60-luvulta keskeisenä seurakuntajuhlien paikana. Tavallista oli, että sunnuntaina juhlien viettäminen alkoi kirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella, kuten tänäänkin. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin rukoushuoneelle, jossa oli kirkkokahvit ja puhetilaisuus. Puiset, ruskealla maalilla kauniiksi ootratut penkit eivät olleet parasta ergonomiaa, mutta pärjäsivät kirkon penkeille. Rukoushuone oli valoisa kirkkoon verrattuna suurten ikkunoidensa ansiosta. Talvella oli vetoista, mutta iso kamiina hehkui lämpöä ainakin niille, jotka sen lähellä istuivat.

Tarjoilu, kahvin pullapitkon ja piparkakkujen tuoksu leimasivat rukoushuoneen atmosfääriä. Kirkossa näitä tuoksuja ei ollut. Rukoushuone oli kirkkoon verrattuna nykyaikainen ja käytännöllinen rakennus. Kristillinen symboliikka oli läsnä, mutta niiden hengellinen puhuttelevuus oli vähäistä kirkon sisustukseen verrattuna. Rukoushuoneella hengellisyys syntyi toiminnan ja kohtaamisten monimuotoisuudesta. Yhteisöllisyydestä. Repertuaariin kuuluivat kahvikeskustelut, naulakkokohtaamiset, moninaiset puheet, hengelliset laulut ja virret, erilaiset kuorot ja lauluryhmät, eikä sovi unohtaa rainakuvia. Kaikki nämä rakensivat rukoushuonekulttuurin, tietyn seurakuntaväen yhteisöllisyyden ja hengellisen elämän kehyksen, jonka varaan sisältö rakentui.

Rukoushuoneen rakentaminen oli kannanotto tai ainakin reaktio kotien aseman muuttumiseen. Kodit koettiin liian pieniksi tai liian yksityisiksi seurakuntalaisten kokoontumisille kirkkorakennuksen ohella. Kodit eivät riittäneet eikä koteja riittänyt. Sekä arkielämä että hengellinen elämä muuttuivat ja sen seurauksena rukoushuone pantiin pystyyn.

Rukoushuoneen toiminnan ja toimivuuden uudelleen arviointi käynnistyi 70-luvun alussa. Silloinkin syynä olivat muutokset hengellisessä elämässä ja ihmisten arkielämässä täällä Rymättylässä. Rukoushuone oli siirtynyt yhdistykseltä seurakunnan vastuulle. Rukoushuoneen elinkaari oli vaiheessa, jossa tuli tehdä päätös tilojen nykyaikaistamisesta tai sitten miettiä muuta vaihtoehtoa nykyaikaisten toimitilojen saamiseksi seurakunnalle.

Seurakuntatyöhön oli tullut uutena merkittävänä työalana lapsityö. Oli ilmeistä, ettei rukoushuoneesta vaikeuksitta saataisi nykyaikaistuksenkaan avulla hyvää lapsityötä tukevaa toimitilaa. Myös nuorten toiminnan kehittäminen edellytti tilojen nykyaikaistamista. Hengellinen elämä ja työ seurakunnassa etsi uusia muotoja. Läheisyyttä, luontevuutta ja vuorovaikutteisuutta toivottiin lisää, koska niitä pidettiin seurakuntatyön tärkeinä työtapoina. Kun lisäksi havaittiin, että Rymättylän asujaimisto kirkonkylässä sijoittui aivan toiselle suunnalle kuin rukoushuone, tehtiin päätös uuden seurakuntakodin rakentamisesta aivan keskustaan, kirkon vierelle.

Hautausmaa, kirkko ja seurakuntakoti muodostivat nyt myös sielunhoitotyön kannalta toimivan kokonaisuuden tilanteisiin, jossa rymättyläläiset etsivät seurakunnasta apua. Kun pappilakin sijaitsi kovin kaukana, lisäsi uusi seurakuntakotikokonaisuus myös papin saavutettavuutta ja läsnäoloa keskustassa, jossa muutoinkin oltiin asioimassa.

Uuden seurakuntakodin rakentamisessa tavoiteltiin jotain samaa kuin aikanaan rukoushuoneen rakentamisessa. Pyrittiin vastaamaan ihmisten herkkiin kokemuksiin, jossa vierastettiin kaikkea liiallista pönäkkyyttä ja juhlallisuutta. Pyrittiin avaamaan seurakunnan työtä tavallisten rymättyläläisten suuntaan. Rukoushuoneesta oli tullut instituutio, jota eivät uudet rymättyläläiset kokeneet omakseen sen omaan aikaansa sidotun juhlallisuuden ja määrätynlaisen vanhanaikaisuuden takia. Uusi seurakuntakoti suunniteltiin korostetusti matalan kynnyksen, lähellä olevaksi, kodikkuutta ilmentäväksi toimitilaksi. Siitä tuli monikäyttöisempi ja houkuttelevampi kuin rukoushuone tuossa tilanteessa.

Seurakuntakodin läheisyys kirkkoon pyrki korostamaan kirkkorakennuksen arvoa ja pyhyyttä siinä aivan vierellä. Yhteys sunnuntain jumalanpalveluksen ja kirkkokahvitilaisuuksien välillä oli entistäkin helpompi toteuttaa.

Ison päätöksen varjopuoli tietysti oli, että rukoushuoneen kehittämiseen ei enää ollut juurikaan mahdollisuuksia. Meille monille tutuksi tullut, monia muistoja sisältävä rakennus joutui jäämään sivuun seurakunnan säännöllisestä elämästä.

Että rukoushuoneesta päätettiin luopua, ei vähennä tämän rakennuksen arvoa. Se ei poista mitään niistä hengellisistä ja inhimillisistä lahjoista ja siunauksista, joita täällä on vuosikymmenten mittaan jaettu ja vastaanotettu. Tiedämme, että siemenet, joita täällä on kylvetty, ovat monin kohdin itäneet, monin paikoin tuottaneet myös satoa. Kuten aina kylvötöissä, osa on mennyt kovaan maahan tai muuten jäänyt itämättä ja satoa tuottamatta. Ja kuten aina kylvötyössä, kylväjän tekemän työn tulos on aina lopulta riippuvainen siunauksesta, siitä millaiset säät ja kasvuolot meille ylhäältä annetaan.

Mikä on seurakunnan ja kirkon tulevaisuus, sitä emme tiedä. Kirkon tuore nelivuotiskertomus piirtää huolestuttavaa kuva kehityksestä. Ihmisten halu pysyä kirkon jäsenenä heikkenee. Aktiivisuus kirkon toimintaan osallistumisessa pienenee. Käsitys kirkon opettaman uskon merkityksestä omalle elämälle muuttuu aikaisempaa hatarammaksi. Odotukset kirkkoa kohtaan ovat eri väestöryhmissä vastakkaisia. Toiset kaipaavat liberaalimpaa ja suvaitsevaisempaa kirkkoa. Toiset haluavat koota voimansa, jotta vallalla olevia nykyaikaistamispyrkimyksiä voitaisiin torjua.

Seurakunnan rakenteet, niin myös rakennukset, eivät ole itsetarkoitus tai varsinainen tehtävä. Ne ovat välineitä, joita seurakunta tarvitsee ja käyttää voimavarojensa ja jäsentensä tarpeiden asettamissa määrin. Kun toimintaympäristö muuttuu, ei seurakunnan perimmäinen tehtävä kuitenkaan muutu. Kun monet itsestään selvinä pidetyt asiat muuttuvat mahdottomiksi säilyttää, silloin on tärkeätä kyetä ratkaisemaan se, mistä voidaan luopua ja pitää kiinni siitä mikä on luovuttamatonta.

Kirkon uuden nelivuotiskertomuksen otsikkona on Haastettu kirkko. Tämä ei ole uusi asia. Kirkko on aina ollut haastettu. Haastettu kirkko, haastettu seurakunta, haastettu kristitty. Olennaista on muistaa se, että haastajana eivät ole ainoastaan yhteiskunnallinen muutos, taloustilanne, ihmisten muuttuvat asenteet vaan että haastajana, kutsujana ja tehtävään lähettäjänä on itse Kristus. Hän haastaa seuraajansa kohtaamaan tämän maailman kunakin aikana esimerkillään, opetuksellaan ja evankeliumillaan.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu