Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Työelämän muutos on huomioitava kirkkolaissa

15.11.2012

Puhe Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kirkkolain muuttamisesta HE 41/2012 vp

90-luvulla kirkossa toteutettiin valtava kirkkolakiuudistus, jota oli valmisteltu 80-luvun alkupuolelta saakka, vähintäänkin. Tässä kirkkolakiuudistuksessa kirkkoa normittava lainsäädännöllinen normisto jaettiin kolmeen osaan, nimittäin varsinaiseen kirkkolakiin, sitten kirkkojärjestykseen ja kirkon vaalijärjestykseen. Näistä kolmesta erillisestä asiakirjasta kaksi jälkimmäistä, kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys, ovat normistoa, jonka sisällöstä kirkolliskokous itse voi päättää. Siis niitä normeja ei tuoda hallituksen tai eduskunnan vahvistettavaksi, ne ovat kirkon sisäisiä normeja.

Kirkkolain, niin kuin täällä jo hyvin valiokunnan puheenjohtaja kuvasi, käsittely menee niin, että kirkolliskokous valmistelee kirkkolain muutosesitykset, jotka sitten tuodaan valtioneuvoston käsittelyyn, ja ne tulevat hallituksen esityksenä tänne, kuitenkin niin, että eduskunta voi vain hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen alun perin valmistelemat kirkkolain muutosesitykset.

Tuossa kirkkolain kokonaisuudistuksessa silloin 90-luvulla - lakihan tuli voimaan vuoden 94 alusta - ratkaistiin kirkon virkasuhteita, työsuhteita, koskeva säännöstö niin, että ne sijoitettiin pääosin sinne kirkon omaan säännöstöön, kirkkojärjestykseen, ja niin ne jäivät hyvin pieneltä osin vain kirkkolain sisälle. Sen jälkeen yhteiskunnassa on tapahtunut kehitystä hyvin paljon, on tapahtunut perustuslakiuudistus ja sitten virkamieslainsäädännössä ja työoikeudessa tapahtunut valtavaa kehitystä tässä maassa. Siitä syystä, nimenomaan perustuslakiuudistuksenkin takia, nyt sitten kirkossa vuosia sitten käynnistettiin tämä valmistelu, jotta saadaan virkamieslainsäädännön modernisaatio ja saadaan nämä säännökset lain tasolle, niin kuin perustuslaki edellyttää. Tämä esitys on tulos siis hyvin pitkästä valmistelusta ja liittyy siihen, että perustuslaissa on säädetty, että virkasuhteista pitää säätää lailla.

Mikä on ollut taustana kirkon virkasuhteita määrittelevälle normistolle pitkässä juoksussa, siihen haluaisin, arvoisa puhemies, hieman viitata. Kirkon virkasysteemissä on useita virkoja. Ennen muuta papinvirat, kirkkoherran virka ja vakinaisen papin virka, kappalaisen virka ovat sellaisia, jotka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen vahvalla virkasuojalla varustettuja virkoja. Muistan, kun opiskelin teologiaa toisten kanssa, niin silloin jo todettiin yhtenä ammatti-identiteettiin liittyvänä asiana, että jos pyrkii kappalaisen virkaan ja pääsee siis vakinaisen papin virkaan, niin sitten on paikassa, josta ei voida millään keinoin erottaa, jos pysyy jotenkin terveenä eikä lähde rötöstelemään.

Mutta siis papin virkasuhde on ollut tavattoman vahvasti turvattu. Tämän taustana on, näin olen ymmärtänyt, kirkon hengellinen tehtävä. Sen tehtävän erityisluonne ja tausta tulee siis vuosisatojen takaa ajatuksesta, että kun pappi toimii saarnaajana, julistaa Jumalan sanaa, niin hänen asemansa tulee olla mahdollisimman riippumaton, että hänellä on itsenäinen asema sen sanan julistamisen työssä. Tämä vahva virkasuhde on turvannut siis ikään kuin sitä, että pappi voi vapaasti, itsenäisesti toteuttaa omaa varsinaista hengellistä työtehtäväänsä. Tässä papin riippumattomuudessa sananjulistajana on jokin analogia toimittajan journalistiseen vapauteen, jota niin ikään on pidetty hyvin tärkeänä asiana, vaikka toimittajallakin yleensä oma työnantaja tai tilaaja on, joka voi sitten säännellä toimittajan työsuhteen turvaa. Mutta tämä on siis pitkä vuosisatainen historia, jonka perusteella papin virkasuhde pitkään on ollut hyvin turvattu, ja tätä teologista argumenttia on myös käytetty sitä vastaan kymmenien vuosien kuluessa, että pappien, kirkkoherrojen tai vakinaisten pappien virkasuhteen pitävyyteen jollakin tavalla puututtaisiin.

No, nyt tämän modernisaation myötä tämä tapahtuu, ja se on tietysti tervetullut kehitys kirkon piiriin, jossa työelämä kuitenkin hyvin suurelta osin tapahtuu samoin ehdoin, samoin lainalaisuuksin, samassa vuorovaikutuksessa yhteistyötä, yhteisiä tavoitteita, yhteisiä pelisääntöjä noudattaen. Näin tulee toimia tietysti kirkonkin työelämässä, ja nyt tämä virkasuhdelainsäädännön uudistus antaa siihen välineitä niille, jotka työtä johtavat ja jotka työsuhteisiin lähtevät.

On kokemuksia eri hiippakunnista ja seurakunnista siitä, että siellä vakinaisen papin virassa oleva nimenomaan kirkkoherra saattaa muodostua vuosien ja vuosikymmenten kuluessa tapaukseksi, joka käytännössä sabotoi koko seurakunnan elämän niin, että melkein kaikki muut seurakunnan työntekijät siellä vaihtuvat, mutta kirkkoherraa sieltä ei tuomiokapituli, ei kirkkoneuvosto, ei kirkkovaltuusto voi siirtää toiseen tehtävään, ei voi lopettaa hänen virkasuhdettaan. Tilanteet voivat muodostua hyvinkin kohtuuttomiksi myös tällaisen työntekijän tai viranhaltijan kannalta. Ainoa keino käydä kritikoimaan ja yrittämään hänen siirtoaan pois työtehtävästään, virastaan, on joko kurinpitomenettely, jos siihen on perusteita, tai sitten se, että voidaan jollakin tavalla todeta, että hänen terveytensä ei riitä viran hoitamiseen. Tällaisia prosesseja on harjoitettu eri hiippakunnissa eri tavoin, yleensä ne eivät johda kenenkään kannalta hyviin lopputuloksiin. Ne eivät ole kohtuullisia normaalin asioiden käsittelyn kannalta, eivät ole kohtuullisia työnjohdon eivätkä työntekijän, viranhaltijan, kannalta.

Nyt tällaisiinkin tilanteisiin tulee oikeita välineitä ja ne tavallaan väärät, hyvinkin hankalat ja inhimillisesti kuormittavat välineet poistuvat, kun kurinpitomenettely, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja äsken totesi, poistuu tämän virkasuhdelainsäädännön uudistamisen myötä ja sen tilalle tulee normaali, tervejärkinen irtisanomismenettely, jossa on tietysti työntekijän, viranhaltijan, kannalta kaikki ne oikeusturvavälineet, jotka irtisanomismenettelyssä nykyisen virkamieslainsäädännönkin mukaan tulee olla.

Eli katson, että tämä on hyvin merkittävä uudistus: Päästään irti sellaisesta kohtuuttomasta, ajoittain hyvin suuria vaikeuksia aiheuttaneesta virkakäsityksestä ehkä myös kirkon piirissä. Siirrytään normaalien työelämän pelisääntöjen piiriin.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota joihinkin puutteisiin kirkolliskokouksen ja siten maan hallituksen esityksessä. Täällä on eräs kohta, johon toivoisin, että, valiokunnan puheenjohtaja, joka on paikalla, voisitte vastata, kun täällä todetaan, että "hallintovaliokunta pitää oikeusturvan kannalta epätyydyttävänä hallituksen esitykseen sisältyvää muutoksenhakukieltoa" - koskee siis virkasuhteeseen valitsemista ja siihen liitettyä tässä esityksessä olevaa muutoksenhakukieltoa - "ja pitää asianmukaisena, että eduskunnalle annetaan erillisen valmistelun pohjalta lakiehdotus sanotun kiellon poistamiseksi kirkkolaista". Jos oikein ymmärrän tämän tekstin, niin tämä viesti menee kirkolliskokoukselle, jonka tällainen esitys tulisi valmistella. Siis maan hallitus ei voine valmistella kirkkolain muutosesitystä, vaan täytyy hakea vauhtia kirkolliskokouksesta. Mutta onko tulkintani oikea tässä yhteydessä?

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tähän kysymykseen yritysten kirkollisverotuksesta. Suomessahan ei ole pitkään aikaan ollut yritysten kirkollisveroa. Se on sellainen urbaani legenda, joka edelleen elää ja jolle oli perusteet vuosia, ehkä vuosikymmeniä sitten. Tällä hetkellä yritykset osallistuvat evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon toiminnan rahoitukseen sen takia, että valtioneuvosto ja viime kädessä eduskunta päättää tästä yhteisöveron tuoton käyttämisestä: kuinka paljon yhteisöveron tuotosta valtio käyttää itse, kuinka paljon yhteisöveron tuotosta osoitetaan kunnille ja kuinka paljon yhteisöveron tuotosta valtiovallan päätöksin siirretään seurakunnille. Yritykset maksavat veroa, yhteisöveroa, se kertyy valtion kassaan, ja siitä sitten maksetaan sekä kunnille että seurakunnille yhteisövero. Tästä on kysymys tänä päivänä, ja tämä on tietysti sitä, että yhteisöt osallistuvat seurakuntien, kirkon toiminnan rahoitukseen tätä kautta, mutta yritysten kirkollisverosta ei ole kysymys.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu