Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Arvot korostuvat koulutuksessa

04.12.2012

Juhlapuhe Rymättylän koulu

Itsenäinen Suomi täyttää 95 vuotta. Matka on ollut pitkä ja monivaiheinen. Kansalaisten keskimääräinen vauraus ja hyvinvointi ovat lisääntyneet. Maamme kansainvälinen asema on vahvistunut. Monissa mittauksissa Suomi sijoittuu toistuvasti maailman kärkimaiden joukkoon. Eurooppalaisissa yhteyksissä osallistumme tärkeiden päätösten valmisteluun kokoamme selvästi suuremmalla painoarvolla. Olemme Euroopan unionin ja euroalueen täysivaltainen jäsen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toimimme itsenäisesti, mutta rakennamme luottamusta kaikkiin suuntiin. Sotilaallinen liittoutumattomuus ei Suomelle merkitse vastuun pakoilemista. Sotilaamme osallistuvat sekä YK:n että Naton johdolla tapahtuvaan rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaan.

Mikä on syy siihen, että Suomen menestys on ollut niin vahvaa? On tavallista sanoa, että menestys perustuu suomalaisten ahkeruuteen ja sisukkuuteen. Ja totta on, että näillä tekijöillä on vaikutusta menestykseen. Kaikkein ratkaisevin tekijä yhteiskunnan kehitykselle on kuitenkin ollut koulutus.

Ajatus koululaitoksesta, joka tarjoaisi luku- ja kirjoitustaidon, joka opettaisi laskemaan sekä opettaisi käytännöllisiä taitoja, syntyi Suomessa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kansanopetus oli siihen asti ollut kirkon eli paikallisten seurakuntien järjestämää.

Vuonna 1856 Suomen senaatti pani vireille hankkeen yleisen koululaitoksen järjestämisestä yhteiskunnan toimesta. Kansakoulun kehittämisestä kiinnostunut pastori Uno Cygnaeus laati jo seuraavana vuonna oman ohjelmansa kansakoulun järjestämisestä. Hän kannatti yleissivistävää ja myös käytännöllisiä oppiaineita sisältävää kansakoululaitosta. Kansakoulun tehtävänä olisi edistää lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä kehitystä. Cygnaeuksen mukaan opetusta olisi annettava sekä tytöille että pojille säätyyn katsomatta. Uno Cygnaeus uskoi, että tällainen koulujärjestelmä lisäisi myös kansakunnan aineellista hyvinvointia.

Gygnaeuksesta tuli sittemmin kansakoulujen ylitarkastaja. Lisäksi hän perusti kansakoulunopettajien koulutusta antavan seminaarin Jyväskylään. Kansakouluasetus annettiin vuonna 1866. Joitakin kansakouluja oli perustettu yksityisten toimesta jo sitä ennen 1850-luvulla.

Kansakoulun käyminen perustui vuosikymmenten ajan vapaaehtoisuuteen. Mitään yksimielisyyttä kansakoulun hyödyllisyydestä ei väestön keskuudessa heti syntynyt. Alkujaan nelivuotisen kansakoulun pelättiin tekevän lapsista laiskoja ja totuttavan heidät kirjoihin ja lukemiseen sen sijaan, he että ahkeroisivat ruumiillisessa työssä. Lapsityövoiman käyttö oli tavallista erityisesti maaseudulla. Kaupungeissa oivallettiin nopeammin koulutuksen hyödyllisyys, kun kehittyvä työelämä edellytti yhä useammin sujuvaa kirjoitus- ja laskutaitoa. Vuonna 1886 maassa oli vielä sata maalaiskuntaa, joissa ei ollut kansakoulua. Vuosituhannen vaihteessa kansakoulua kävi 34 prosenttia kouluikäisistä maalaislapsista. Oppivelvollisuus astui voimaan vasta itsenäisessä Suomessa, vuonna 1921. Tässä vaiheessa kansakoulua kävi 68 prosenttia lapsista.

Rymättylään kunnallinen kansakoulu syntyi 130 vuotta sitten, kun seurakunnan pitämä kiertokoulu laajeni ja siirtyi kunnan vastuulle. Kansanopetus oli pieni askelin vahvistunut seurakuntien suojissa kirkkolain määräämänä tehtävänä. Opetuksen siirtyminen kunnan vastuulle oli tarpeen senkin takia, että seurakuntien varat olivat varsin rajalliset. Maallinen yhteiskunta ymmärsi, että opetuksen järjestäminen kuuluu kunnan vastuulle. Maineikas rymättyläläinen valtiopäivämies Stefanius Suutarla oli tärkeässä roolissa innostettaessa lapsia kansakouluopetuksen pariin. Tätä tapahtumaa juhlimme tänään.

Juhlaan on syytä. Koulutus, joka tavoittaa niin pojat kuin tytötkin, on rakentanut pohjan sekä kansalaisyhteiskunnan kehitykselle että demokraattisen yhteiskunnan syntymiselle. Se on antanut mahdollisuuden kaikkien lahjojen ja lahjakkuuksien käytölle niin yksilöiden, kotien ja perheitten kuin yhteiskunnankin hyväksi. Tasa-arvoinen koulutus, jota vielä kehitettiin peruskoulujärjestelmän myötä 1970-luvulla, on johtanut siihen, että toistuvasti olemme menestyneet kansainvälisessä Pisa-vertailussa.

Koulutuksen kehittämistä on kuitenkin jatkettava. Yhteiskunnan ja työelämän vaatimukset muuttuvat ja kasvavat koko ajan. Kaikkialla saatavilla olevan tiedon ja informaation määrä kasvaa räjähdysmäistä vauhtia. Koulun tehtävänä ei voi enää olla vain tiedon jakaminen ja taitojen opettaminen. Yhä tärkeämmäksi tulevat taidot, jotka auttavat valikoimaan olennaisen epäolennaisesta. Tiedonhakutaidot ovat tärkeitä. Vieläkin tärkeämpää ovat taidot, joiden avulla lapsi ja nuori osaa jäsentää johdonmukaisen maailmankuvan kaikesta käsillä olevasta tiedosta.

Minulla on ollut mahdollisuus vaihtaa ajatuksia vanhojen koulutuspolitiikan asiantuntijoiden kanssa. Vaikka he ovat olleet eläkkeellä jo pitkään, he seuraavat koulutuksen ja maailman kehittymistä tarkasti. Siksi heitä kannattaa kuulla. Tärkeä viesti, jonka olen kuullut, liittyy arvojen merkitykseen koulutuksessa. Kun tiedon ja informaation määrä kasvaa ja maailman muutos on tavattoman nopeaa, korostuu arvojen merkitys. Arvot auttavat määrittelemään, mikä on tärkeää ja mikä on oikea suunta. Arvot ilmaisevat toiminnan päämääriä ja tavoitteita. Ne auttavat laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ne luovat johdonmukaisuutta sinne, missä vaarana on, että kaikki näyttää kaaokselta.

Jatkuvasti uusiutuva tieto ja informaatio muuttavat maailmankuvaamme kaiken aikaa. Tieto on epävakaata ja siksi vakautta on etsittävä etiikan, arvojen ja niiden pysyvyyden kautta. Nykyaika, niin sanottu postmoderni aika, nostaa esiin yksilöiden identiteetin pirstoutumisen. Kun kaikki näyttää olevan jatkuvassa muutoksessa, ei maailmankuvaan ja tietoon perustuvalle identiteetille jää mahdollisuuksia. Arvot ja etiikka voisivat tällaisessa tilanteessa tarjota pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Arvot voivat antaa perustan yksilön identiteetille.

Suomalaisessa yhteiskunnassa pysyviä ja vakaita arvoja ovat demokratia ja tasa-arvo. Uuden perustuslain valmistelussa ihmisoikeusajattelu ja perusoikeuksien asema nousivat tärkeälle paikalle. Maailman nopeista muutoksista huolimatta pidämme tärkeänä oikeusvaltion rakenteita kuten riippumatonta oikeuslaitosta ja vahvaa viranomaisvastuuta. Suomalaisille tärkeitä arvoja ovat myös halu auttaa niitä yhteiskuntia, joissa kehitys vasta ottaa ensi askeleitaan. Kansakoulun juhlassa on sopivaa todeta, että Suomen antamalla kansainvälisellä kehitysavulla pyritään pontevasti edistämään lasten ja erityisesti tyttöjen koulutusta. Presidentti Tarja Halonen on ansiokkaasti tuonut esiin tyttöjen koulutuksen merkitystä yhteiskunnan kehitykselle. Tyttöjen koulutus on paras keino poistaa köyhyyttä.

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä Suomessa ja päästä osalliseksi hyvästä koulutuksesta. Aloitin opiskelun Pohjakulman kansakoulussa vuonna 1964. Ekaluokka oli tuolloin poikkeuksellisen iso, meitä taisi olla yhdeksän oppilasta, joita kunnianarvoisa opettaja Helvi Palmu yritti panna järjestykseen ja sivistyksen piiriin. Samassa luokkahuoneessa, koulun ainoassa, opintiellä punnersivat toinen ja kolmas luokka. Kaikkiaan meitä taisi olla runsaat parikymmentä koululasta.

Koulumuistot ovat konkreettisia. Raamatun historian ja biologian isot kuvataulut. Mustepullot ja kynät, joiden kanssa piti olla varovainen. Voin ja makkaran tuoksu eväsleivistä. Koulun soittokellon kilinä. Nurkka, jota rangaistusseuraamukseen määrätty joutui läheltä tuijottamaan. Jälki-istunnot, joihin jouduimme vaikkapa siksi, että emme paneutuneet riittävällä innolla ison s-kirjaimen piirtämisen opetteluun. Yläkoulusta, neljänneltä luokalta muistan nuoren miesopettajan Harri Räikän tuohtumuksen, kun Yhdysvaltain mustien ihmisoikeustaistelija Martin Luther King oli murhattu. Opettaja oli tosissaan yhteiskunnallisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Vahva arvojälki siitä jäi meidän sieluumme. Hyvinä lumitalvina eri koulupiirien väliset hiihtokilpailut laajensivat käsitystä Rymättylästä kuntayhteisönä. Samalla ladulla hiihtivät nuoret, jotka tutustuivat toisiinsa paremmin vasta kansakoulun jälkeen Naantalissa kansalaiskoulussa tai oppikoulussa.

Pohjakulman kansakoulu teki minun kohdallani tehtävänsä erinomaisesti. Se antoi riittävät valmiudet selviytyä pääsykokeissa Naantalin oppikoulun ensimmäiselle luokalle. Oppikoulu toi mukanaan lukukausimaksut, ruokamaksut ja kirjakauppalaskut. Vasta peruskoulu-uudistus teki laajasti yleissivistävästä koulutuksesta maksutonta ja kaikille kuuluvaa.

Olen kiitollinen saamastani koulutuksesta, joka alkoi Rymättylän Pohjakulman koulussa ja jatkui lopulta Helsingin yliopistossa tohtorin tutkintoon saakka. Kansanedustajana yritän maksaa kiitollisuudenvelkaa pois osallistumalla koulutuksen kehittämiseen entistäkin paremmaksi. Tuoreimmat havainnot kertovat, että koulutus kasautuu aikaisempaa epätasaisemmin. Ikävintä on, että matala koulutustaso näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle. Viimeaikainen kehitys on ollut huolestuttavaa. Huolestuttavaa on myös, että poikien ja miesten koulutustaso jää yhä pahemmin jälkeen tyttöjen ja naisten koulutuksesta.

Tehtävää siis riittää. Rymättylä on ollut ja on edelleen hyvä paikka ponnistaa eteenpäin meille suomalaisille ja eurooppalaisille.

Toivotan Rymättylän koululle parhainta menestystä opetus ja kasvatustyössä. Samalla haluan toivottaa jokaiselle hyvää itsenäisyyspäivää Suomen täyttäessä 95 vuotta.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu