Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Ihminen, luonto ja tuotantoeläimet

02.04.2013

Kolumni Demokraatti

Keskustelu turkistarhauksesta osoittaa hyvin, että ihmisen suhde luontoon on kahtalainen: sekä tunnesuhde että järkiperäinen suhde. Tunnesuhde sisältää luonnon kauneuden ihailua tai kyvyn tunnistaa eläimen kärsimys. Tunnesuhteessa ihminen ajattelee luontoa päämääränä ja arvona sinänsä. Järkiperäisessä suhteessa ihminen pohtii, miten voisi parhaiten käyttää hyväksi luonnon voimavaroja. Luonto on hänelle väline muiden päämäärien edistämisessä.

Myös ihminen itse on osa luontoa. Ihmislajin selviytyminen lajien välisessä kilvassa on perustunut ihmisen kykyyn suunnitella ja toimia järkiperäisesti elinolosuhteittensa parantamiseksi. Ihminen ei ole jäänyt pelkästään vaistojensa varassa toimivaksi lajiksi.

Inhimillisen kulttuurin vuosituhantinen kehitys on ollut matka, jossa ihminen on noussut luonnon armoilta luonnon herraksi. Pyynti- ja keräilykulttuurista kehittyi maanviljelyskulttuuri, kun ymmärrys viljelymenetelmistä syntyi. Kasvinjalostuksen avulla on kyetty lisäämään sadon varmuutta vaikeissakin oloissa. Vuosisatojen ja tuhansien aikana kasaantunut viisaus, tutkimustieto ja teknologia ovat antaneet ihmiselle välineitä voittaa luonnon ankaruus.

Paimentolaiskulttuuri syntyi oivalluksesta, että ihmisyhteisön selviytymiskykyä voidaan lisätä kesyttämällä eläimiä yhteisön ravintopankiksi. Ryhdyttiin paimentamaan lehmiä ja vuohia maitoa varten ja lampaita tai sikoja lihaa varten. Ennen kehittyneitä rehun viljely- ja säilöntämenetelmiä oltiin silti luonnon armoilla, kun paimennettavan karjan ravinnontarve ohjasi koko yhteisön liikkumista.

Kulttuurin kehitys johti kaupungistumiseen. Tämä merkitsi sitä, että niin viljan kuin muidenkin alkutuotteiden kysyntä jakaantui eri tavalla kuin tuotanto. Omavaraistalouden rinnalle ja ohi kehittyi vaihdannaistalous. Maanviljelyksestä ja karjan kasvatuksesta tuli yhä merkittävämpi tuotannonala, joka palvelee ensisijassa muiden kuin tuottajien itsensä ravinnontarvetta. Tuottajalle eläinten pidosta tuli yhä enemmän selväpiirteinen elinkeino ja bisnestoimiala.

Tuotannon tehostuminen on herättänyt keskustelun eläinten hyväksikäytöstä. Saako ihminen alistaa eläimen välineen asemaan, ovat monet kysyneet. Keskustelu turkistarhauksesta on osa tätä keskustelua, mutta vain osa. Näyttää tosin siltä, että modernille länsimaiselle ihmiselle on helpointa eläytyä häkeissä kasvatettavien turkiseläinten kärsimykseen, vaikka on hyviä perusteita ajatella, ettei sikojen ja kanojenkaan elämä ole vailla kärsimystä.

Eläinten käyttäminen tuotantovälineinä on eettinen ja kulttuurisidonnainen kysymys. Kulttuuri ilmenee sekä kuluttajien käyttäytymisessä että tuotantoeläinten pitoa säätelevässä normistossa. En ostaisi turkiksia, olen miltein luopunut punaisen lihan syönnistä. Kannatan tiukkaa eläinsuojelulakia ja valvontaa. Tiedän, että hyvinvoiva eläin on turkistuottajan taloudellinen intressi. Tässä kulttuurissa minä pystyn järjelläni ja tunteillani elämään.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu